Ei oppi ojaan kaada

Ensilumi satoi täällä eilen, ukkosmyrskyn saattelemana. Ja oli muuten myöhäsin ajankohta lumentulolle sataan vuoteen. Silti ei oo mitenkään erityisen kylmä vielä, ja yllättäen toi lumikin pysyi jäätyneenä maassa eikä loskana niin kuin olin olettanut. 

Se säästä, tämän postin aiheena koulu eli luennot, eli turha odottaa kuvia :D

Suomen löysäilyopintojen jälkeen (siis siltä kannalta, että yliopistolla ei aikaa ainakaan mulla paljoa kulunut) aluksi vähän hirvitti kun katsoi lukujärjestystä. Luentoja kun on päivästä riippuen 1-4 ja ne sijoittuvat aikavälille 8.45-18.00. Kasin aamuja on mulla onneks vaan kaksi, maanantaisin ja keskiviikkoisin, kun muuten luennoille tarvitsee raahautua "vasta" puoli yhdeksitoista. 

Helsingin humanistimeininkiin verrattuna siis kukonlaulun aikaan.

Aikaiset aamut ovat nyt pikkuhiljaa käyneet sen verran tutuiksi, että sängystä pääsee ylös ilman kovempaa manailua ja yllättäen pitkät päivätkään ei enää väsytä niin paljon kuin aluksi (sillä oletuksella, että saa tarpeeksi unta edellisenä yönä, mikä ei ihan aina toteudu kiitos erinäisten iltarientojen...) Japanilainen luento-torkahtelu on kyllä käynyt ikävän tutuksi, mutta silmien lupsahtelu varsinkin lounastauon jälkeen on niin yleistä, että opettajatkin siitä vitsailee. 

Luennot kestää aina 90 minuuttia, ja niiden välissä on vartin paussi, paitsi toisen ja kolmannen slotin välissä, jolloin on virallinen tunnin ruokatauko. Varsin kätevää, paitsi että kaikilla muillakin on silloin se tunnin lounastauko, eli ruokalat on auttamattoman täynnä ellei jollain ihmeellä onnistu sinne juoksemaan ennen massaryntäystä.

Jonot ei onneksi ole ongelma (japanilaiseen tapaan kaikki toimii tehokkaasti), mutta pöydistä tahtoo olla välillä puutetta. Vielä en onneksi ole jäänyt ruuatta, sillä varavaihtona on aina bento-lounaat (eli valmiiksi tehdyt ateriat) yliopiston conbinista (=ruokakaupan ja R-kioskin välimuoto), jotka voi sitten syödä ISCillä (eli international student centerissä, missä me vaihtarit vietetään 70% kouluajastamme).

Päivät jakautuu meillä niin, että aamusta on japania, kun taas varsinaiset HUSTEP-luennot sijoittuu lounaan jälkeiselle ajalle. Täysiä päiviä ei mulla onneksi ole yhtään, mutta hypärien takia joudun parina päivänä viikossa viettämään yliopistolla sen 9 tuntia. 

Tauoilla on yleensä onneksi seuraa, tai vähintään jotain kouluhommia tehtävänä, joten en kovinkaan usein jaksa raahautua takaisin asuntolalle, vaikka se suhteellisen lähellä onkin. 

Sitten vielä havainnollistava lista siitä, minkä aineiden parissa päiväni oikein kulutan. 

Ensiksi kielikurssit, joita on kurssista riippuen joko kerran tai kaksi viikossa (minulla puolet ja puolet). Jouduin liian helpolle tasolle kaikessa, paitsi kuuntelussa, mutta kertaus ei ole yhtään pahitteeksi. Ainoa, joka olisi varmaan pitänyt vaihtaa on tuo puhuminen, mutta en usko, että se yhtä ylempi taso olisi ollut yhtään sen haastavampi, puhuminen kun on loppujen lopuksi itsestä kiinni (ja sitä täällä tulee harjoiteltua ihan noin vapaa-ajallakin).

中級文法2  (Keskitason kielioppi taso 2/3)

Käytetään HYn puhekurssilta tuttua J-Bridgeä kurssin pohjana, mutta paljon syvemmin kuin mihin kirja tarjoaa eväät. Opettaja on todella selkeä ja hyvä ja juuri sopivan tiukka, ja se, että ei saada läksyjä vaan tehdään tehtävät parin kanssa tunnilla on toiminut mun kohdalla todella hyvin. Kurssin tähtäimenä ei niinkään ole oppia mitään uutta, kuin ymmärtää aiemmin opittujen rakenteiden nyanssit. Jo näiden viiden viikon jälkeen tuntuu siltä, että kielioppi aukeaa yhtäkkiä paljon paremmin kuin koskaan ennen :D

中級口頭表現１ (Keskitason puhuminen taso 1/2)

Vähän on helpohkoa (opetellaan pyytämään kaverilta/pomolta lainaksi kynää/laukkua!) mutta toisaalta uutta sanastoa tulee ja kanssa-kurssilaiset on mukavia. Puolet tunnista kuluu yleensä puheisiin ja niiden läpikäymiseen (ensin korjataan yhdessä edellisen kerran puheiden virheet ja sitten 3-4 henkilöä pitää lyhyen puheen, jonka jälkeen muut sitten esittävät kysymyksiä) ja puolet kirjan läpikäymiseen (perinteiseen tyyliin käydään ensin läpi fraasit ja sitten parin kanssa tehdään keskustelu valmiksi annetun tilanteen pohjalta). Alussa oli myös ääntämisharjoittelua, joka oli kolmen vuoden papipupepo Yamashita janakutejen jälkeen itselleni auttamattoman liian helppoa. Opettaja on aivan mahtavan ihana äiti/isosisko-tyyppinen, joka varoittelee meitä jatkuvasti lumen vaaroista (älkää juosko, se on ihan oikeasti vaarallista! menkää nyt ostamaan painavat asiat kun on vielä hyvä sää!), mutta samalla osaa kyllä pitää kurin luokassa jos tarve niin vaatii. Tunnelma on kuitenkin rento, joka on aina positiivista kun pitää avata suunsa 20 puolituntemattoman ihmisen edessä.

中級聴解 (Keskitason kuullunymmärtäminen taso 1/1)

Aluksi pelkäsin, että kurssi olisi puuduttava, mutta oikeastaan tykkään tosi paljon. Joka tunnin alussa on ensin kuuntelukoe, joka koostuu perinteisestä monivalinnasta, että sanelusta. Testin jälkeen jokainen saa oman läppärin, jonka takia siis voi edetä omaan tahtiin. Tehtävät ovat ensin sanelu-tyyppisiä, jossa saa kuunnella niin monta kertaa kuin itse tahtoo, sillä tähtäimessä on saada jokainen sana tarkalleen oikein. Yllättäen tunnilla oppii myös puhekieltä, sillä perussanelun jälkeen tulee toinen, jossa tuodaan esiin aina pari puhekielen koukkua (siis suomeksi tyyliin tuletko sinä -> tuuksä, japaniksi esimerkiksi tarinai -> tannai). Suurin ongelma tällä tunnilla on mulle lounaan jälkeinen unisuus, jonka takia alun testi menee yleensä huonommin kuin voisi.

中級読解１(Keskitason luetunymmärtäminen 1/3)

Tarkoituksena kurssilla on oppia lukemaan nopeammin, ja poimimaan tärkeimmät seikat liikoja ihmettelemättä. Tunnit alkaa aina pienellä kanji-visalla (lähtökohtaisesti 90% on ennestään tuttuja, ettei aika menisi kanjien etsimiseen), jonka jälkeen luetaan lyhyttä tekstiä 2-3 minuutin ajan ja sitten selitetään parille, että mistä siinä puhuttiin. Pari sitten korjaa/täydentää, ja seuraavalla kerralla toisin päin. Kotitehtäväksi jää lyhyen tiivistelmän kirjoittaminen tunnilla jaetusta tekstistä (jotka on muuten kaikki olleet tähän mennessä HYn Japani kolmosen oppikirjasta, että ei oo vaatinut hirveesti ponnisteluja...)

Sitten englanninkieliset Hustep-kurssit, joita on kaikkia kerran viikossa. Kaikkia varten pitää yleensä lukea kotona jotain materiaalia, joka sitten valottaa tarkemmin päivän aihetta.

War Memory and History in Japan

Aivan paras kurssi, jossa on mahtava professori. Keskitytään siis toisen maailmansodan eri aspekteihin Japanin ja sitä ympäröivien maiden näkökulmista. Lähtökohtaisesti hyvin vähän yleistä aikajana-jaarittelua, ja paljon keskusteluita, erilaisia mielipiteitä ja videoita (ja ryhmätöitä). Tähän mennessä ollaan muun muassa käsitelty Yasukuni-ongelmaa, japanin anteeksipyyntöjen riittävyyttä ja kolonialismia. 

Modern Japanese History

Tämä kurssi menee välillä päällekkäin edellämainitun kanssa, mutta on silti ihan mielenkiintoinen. Aikajanalla liikutaan Meiji-kaudelta post-wariin ja edellisen tapaan luennoilla on paljon ryhmäkeskusteluja. Valitettavasti lounaan jälkeinen ajankohta aiheuttaa tiettyä uneliaisuutta, jonka takia aiheet menee välillä puoliksi ohi korvien.

Imperial Russian History: from Peter to Petrograd

Kurssi, jonne päädyin puolivahingossa, mutta jonka päätin pitää, koska professori on mielenkiintoinen. Välillä vähän ihmeellistä yläaste-meininkiä kun kaikkien pitää lukea lauseita ääneen ja sitten kääntää sieltä vaikeita sanoja. Tämä johtuen siitä, että kurssin ohjelmaan kuuluu oman englannin kohentaminen. Ihan kiva varmaan joillekin, mutta itselle aiheuttaa aina vähän "..." tuntemuksia. On nyt jo kyllä tullut selväksi, ettei sitä Venäjän historiaa ole kauhean tarkasti koulussa opetettu, tai sitten olen vaan autuaasti unohtanut kaiken... (joo ja Suomea ei ole taidettu mainita edes sivulauseessa, että se siitä kotikenttäedusta sitten xP)

Gender and Society

Aiheen pitäisi olla mielenkiintoinen, mutta valitettavasti useimmille kurssille päätyneistä luentojen sisältö on vaan ihan liian helppo. Kurssi toimii varmasti silmiä avaavana niille, joille sukupuolien välinen tasa-arvo ja kulttuurien erot eivät ole peruskauraa, mutta meillä muilla on vaan usein aika tylsää. Suurimmat väittelyt saadaan aikaan yleensä asetelmalla länsimaat vs. Nigeria(+Japani), kun esimerkiksi keskustellaan siitä, pitäisikö Japanin sukunimi-lakia muuttaa niin, että se sallisi puolisoille eri sukunimet (juu, se siis ei täällä ole vieläkään mahdollista). Mutta toisaalta tunnelma on ihan miellyttävä ja kurssi ei aiheuta hirveästi vaivaa, joten olen sen pitänyt. Ehkä tässä pikkuhiljaa edetään vähän vaativampiin aiheisiin... 

Contemporary Japanese Society

Olin ihan innoissani tästä kurssista, ja onhan se ihan ok, muttakun en yhtään tykkää opetustavasta (yhdellä tunnilla oli aukkotehtäviä sen kerran lukumateriaalista...) ja opettaja (HUSTEPin vetäjä Firkola-sensei) on usein mukavuudestaan huolimatta liian pitkäpiimäinen. Aika loppuu aina luennoilla kesken, ja valitettavasti juuri niin että ei päästä niistä ihan perusasioista eteenpäin. Edessä on vielä media-esitelmä ja ryhmäessee, jota odotan kauhulla...

Multilingualism: Language Policy and Learning

Kurssi on välillä vähän tylsä, ja välillä todella mielenkiintoinen. Aiheena siis kielipolitiikat ympäri maailmaa, mutta tähän mennessää ollaan oikeastaan vaan käyty perusteita (siis termistöä ja tutkimusaiheen merkitystä) läpi. Tälläkin kurssilla parasta antia ovat olleet ryhmäkeskustelut (vaihtariympäristössä kun oikeasti riittää sitä keskusteltavaa monestakin aiheesta :D).

Todettakoon vielä, että kaikkien kurssien professorit kyllä on ihan aiheessaan selkeästi asiantuntijoita, ja yrittävät pitää luokan hereillä oikein kiitettävästi, mutta silti aina ei vaan voi napata. Usein johtuu varmaan siitä, että kurssit on kaikki perustasoa, koska ei voi olettaa että meillä on hirveästi pohjatietoa aiheista. Sekin varmaan vaikuttaa, että ollaan itse asiassa vielä aika alussa, koska lukukausi päättyy vasta tammikuun lopussa.

Tiivistettynä siis: japanintunnit on kivoja ja on kivaa kokea jälleen onnistumisen tunteita ja edetä sellasta vauhtia, ettei tarvitse jatkuvasti pelätä jäävänsä jälkeen ja hustep-tunnit on kivoja koska ne on kaikki perus-humanisti-mössöä, joka vaan todetusti sopii mun aivoille kaikkein parhaiten.

Mutta kaikkein parasta on loppujen lopuksi nää kaikki muut vaihtarit, joiden kanssa hengailee luennoilla ja niiden välissä :D

Hisashiburi, ne

Kuukausi sitten vierähti ohitse niin tehokkaasti, että koko blogin päivitys unohtui, hups.

Viikot menee jatkuvasti aika samalla mallilla, arkisin on aamusta asti luentoja ja ehkä päivänä tai parina joku iltameno, kun taas viikonloput kuluu erinäisillä retkillä ja niitä iltamenoja on vähän liiankin kanssa (kyllähän se hauskaa on, mutta joskus olisi kiva nukkuakin...) 

Sää on täällä pikkuhiljaa kylmennyt kymmenen alapuolelle, ja lupailevat ensilunta torstaille. Lumi olisi toisaalta ihan kivaa vaihtelua kolmisen viikkoa jatkuneeseen jokapäiväiseen sateeseen (öiset ukkosmyrskyt aiheuttaa mussa aina hämmenystä), mutta vähän epäilyttää että onko täällä oikeasti tarpeeksi kylmä sitä lunta varten.

Seuraavaksi siis viime viikkojen highlightit, opiskeluista ja arkielämästä oma posti myöhemmin.

Ensiksi pari pönötyskuvaa viime postissa mainitsemastani welcome ceremonysta, joka oli varsinaisen japanilaistyylinen turhanpäiväisyys. Kaikkien vaihtareiden (tai no ei ihan kaikkien, vaan tiettyjen nyt aloittaneiden ohjelmien) nimet sanottiin, jolloin piti sitten nousta pystyyn ja kumartaa kun muut taputti kohteliaasti. Tämä toistui sen ~150 kertaa, ja sitten kuunneltiin pari Englanti-Japani puhetta ja sitten oli se aamu pulkassa.

Minä ja Milla (credit @Inka)

Helsinki edustaa (credit @Inka)

Ei ihan koko Hustep, mutta kuitenkin melkein (credit @Inka)

 

Kampukselta löytyy useampikin patsas (credit @Inka)

Hustepin Eurooppa-jaosto edustaa (credit @ Kim)

Seuraavaksi voisi sitten mainita matkan Otaruun (pieni kaupunki puolisen tuntia Sapporosta), joka on tunnettu lähinnä kanavistaan ja hyvistä kalaruuista ja Kamuihin, joka on Hokkaidon läntisin niemenkärjeke. Matkassa mukana oli itseni lisäksi Turo, Milla, Toby, Takashi ja uusi tuttavuus Keisuke. Maisemat oli upeita sekä itse nähtävyyksissä, että matkalla, sillä tie kulki pitkälti aivan rannan tuntumassa. Seurakin oli hyvää, ja päivä sujui mukavasti aikaisesta aamusta huolimatta.

Matkalaiset, taustalla Otaru ja se kanaali (credit @Toby)

Polku oli korjauksen alla, joten ei päästy ihan niemennokkaan asti :( (credit@Toby)

Portti, jota naiset eivät ennen saaneet alittaa. Törmättiin sattumalta toisiin Hokudai vaihtareihin, ja otettiin yhteiskuva. (credit@Toby)

Maisemat oli hienoja kun kiipesi kukkulan laelle! (credit@Toby)

Vaikka oli jo lokakuun loppu, meri oli vielä lämmin, joten käytiin vähän kahlaamassa~ (Tässä kuvassa aalto yllätti, ja autossa ei sitten märissä housuissa ollutkaan enää niin lämmin..) (credit@Toby)

Fiilisteltiin päivän kauneutta auringonlaskuun saakka, eikä rannalla ollut ketään muita häiritsemässä meidän räpiköintiä. (credit@Keisuke)

Ehdittiin käydä tuossa pari viikkoa sitten myös edustamassa Suomea Ishikari-nimisen kaupungin World Festivaalilla. Väännettiin sinne edellisenä iltana lettuja yömyöhään, kun tarkoituksena oli infon lisäksi tarjota jotain omanmaalaista naposteltavaa. Letut onnistui vähän niin ja näin, ja aamu oli taas turhan aikainen, mutta mukava kokemus silti. Suomi kiinnosti japanilaisia yllättävän vähän, joka tosin saattoi johtua siitä, että koko tapahtuma oli lähinnä suunnattu lapsille. Päivän kohokohtana oli oikeiden kimonojen sovitus!

Saatiin myös japanilainen lukiolais-vahvistus auttamaan ja vahtimaan kojua kun me käytiin esittäytymässä lavalla. (credit @Inka)

Minä sain päälleni ihan oikein (ja tajuttoman nätin) kimonon, mutta Eemeli joutui tyytymään kesäisempään yukataan. (credit@Inka)

Toissa viikonloppuna oli taasen vuorossa HUISAn (Hokkaido University International Students Association) syysretki. Lähdettiin siis taas jälleen aikaisin aamulla kolmella bussilla kohti etelää (ja vuoria), ja kohteena oli sitten pari järveä ja yksi tulivuori, ja jännä ruokapaikko nimeltä sienten kuningaskunta. Sää oli ikävän kylmä, ja paras ruskakin oli jo ehtinyt mennä ohi, mutta oli silti ihan kivaa. 

Taustalla Lake Shikotsu (credit @Kim)

Säästä huolimatta mieliala oli virkeä!

Tälläisillä busseilla oltiin liikkeellä hyvinkin kansainvälisessä seurassa. Welcome friends!

Lake Toya ei oikein jaksanut enää innostaa, joten keksittiin muuta puuhaa. (credit @Inka)

Vietettiin miellyttävä puolituntinen lilluttaessa jalkoja ~40asteisessa kuumien lähteiden vedessä <3 (credit @Philine)

Huomatkaa mun kameran oivat värit, kuvan vasemmassa laidassa olevat housuthan ovat oikeasti vihreät niin kuin ylempänä olevista kuvista voi huomata...

Viimekin viikonloppuna tuli taas retkeiltyä, mutta siitä lisää seuraavassa päivityksessä. Loppuun vielä kasa kuvia erinäisistä tapahtumista sun muista, joissa olen aikaani viime viikkoina kuluttanut.

Nabe party Takitatchien kanssa (credit@Inka)

Bikkuri Monkey-nimisessä ravintolassa vaihtareiden kanssa. (credit @ Rio)

Sakuran Nabe party (credit @Shuji)

Sakuran Halloween party (credit @Shunsuke)

Perusnomikai Takashilla (credit @ Takashi)

Minkälie assosiaation tutustumisparty, ja voitokas bingo! (credit @ Takashi)

Lyhyesti sanottuna viimeiseen kuukauteen on mahtunut paljon uusia kokemuksia, ei yhtään tylsää hetkeä, tottelua arkeen, miljoona uutta tuttavuutta, japanin ja englannin ja suomen ja niiden sekoituksen puhumista, matkailua, liian aikaisia aamuja liian myöhäisten iltojen jälkeen, karaokea, nomihoudaita, leikkejä ja pelejä, ruskan ihastelua, luennoilla torkahtelua, pommiin nukkumista ja Sapporoon rakastumista. Kliseisesti, hetkeäkään en vaihtaisi pois.

Loppu, tai kuten japaniksi sanotaan 以上です。