Lumi tuli, lumi suli...

Tapahtui viime jaksossa: kurssit, elämä täällä ja talvi olivat vasta aluillaan.

Tapahtuu tässä jaksossa: kurssit ovat taas aluillaan, mutta talvi on onnellisesti ohitse ja vaihtoaikaa jäljellä enää nelisen kuukautta. Hups...

ISC ja penkit joita kulutamme (ainakin) viisi päivää viikossa

Puoleen vuoteen mahtui aika pitkälti kaikkea samaa kuin mitä aiemmissa päivityksissä puhuttiin: luentoja, Suomi-seuran järjestämiä tapahtumaretkiä ympäri Hokkaidoa, hengailua uusien ja vanhojen tuttujen kanssa.

Uutta oli lomat, ensin lyhyt talviloma, jonka aikana pyörähdin Osakassa ja sitten puolentoista kuukauden mittainen kevätloma, jonka vietin melkein kokonaan poissa Sapporosta, mutta matkoista lisää myöhemmässä päivityksessä. (I promise!)

Omnom Takoyaki Osakassa

Seoulissa!

Sapporon talvi oli sanalla sanottuna karmea ja ennätysluminen. Vaikka täällä ei suoranaisesti ollut kovin kylmä (lämpötila tippui harvemmin alle -10C:n), lunta oli sitten senkin edestä.

Käytiin luistelemassakin, tosin sisätiloissa

Talven loppupuolella jalkakäytävällä kävellessä ei nähnyt mitään sivulle, sillä lumivallit oli pään yläpuolella. Yhtenä iltana saattoi tupruttaa niin paljon lunta, että sitä oli puoleen sääreen (siinä sitten kiva kahlata kouluun/kauppaan). Kouluun mennessä jäistä lunta vihmoi naamaan niin että kahden minuutin kävelyn jälkeen näytti enemmän surkealta lumiukolta kuin ihmiseltä... Ainoa positiivinen puoli oli se, että täällä oli selkeästi valoisempaa ja aurinkoisempaa kuin Suomessa (silloin yhtenä päivänä viikosta kun ei satanut lunta).

Hokudain kampukselta 

Sen lisäksi täällä ei tunneta käsitettä 'hiekoitus' joten tiet olivat super-liukkaita ja pyllähtelevät ihmiset olivat tuttu näky. Yksi kavereistani onnistui murtamaan jalkansa ja toinen kätensä ihan vain kadulla kulkiessaan, joten jos joku suunnittelee Sapporossa talven viettämistä suosittelen kovasti laadukkaisiin talvikenkiin panostamista. Tai sitten voi hankkia kenkiinsä sellaiset mummopiikit, joita täällä suositellaan kaikille.

Onneksi huhtikuun aikana lumi aika pitkälti suli pois, ja nyt kadut ovat miellyttävän leveät ja kuivat! Kylmä täällä vielä kuitenkin on, ja kevät on selkeästi myöhässä. Ehkä se tästä pikkuhiljaa.

Talven valopilkku! (Puhun tietenkin Sapporon lumifestivaalista!)

Jos ihmettelette, miksi jaksan jaaritella säästä näinkin paljon, ette selkeästi ole kokeneet Sapporon talvea. Suurin osa muistikuvistani koskee ulkona tarpomista kirosanat huulille jäätyen. Ei ollut kiva ei.

Joulukin tuli ja meni ja oli aika tunnelmaton... Aaton vietin Korealais-ruotsalais-englantilais-suomalaisseurassa. Oli meillä sentään pipareita.

Muuten noin mieleenjääneitä juttuja (matkojen lisäksi) oli käynnit Asahikawassa edustamassa 'yksipäiväisen Suomi-yliopiston' luennoilla, Takikawassa leipomassa lettuja ja kaurakeksejä ala-astelaisten kanssa, ja Ootakin hiihtomaratonissa. Kaikki nämä retket olivat siis Suomi-seuran kautta ja niinpä meille ilmaisia kyyteineen, ruokineen ja majoituksineen. Osasta maksettiin jopa pieni palkka!

Asahikawassa, Suomi edustaa!

Takikawan asema - täällä ei hei oo mitään!

Ehdittiin myös käydä Asahin olut-tehtaalla osana Contemporary Japanese Society kurssia. Kierroksen lopuksi saatiin myös maistella Asahin oluita (perusolutta, sekä kirsikkaolutta!) ja bussimatka takaisin olikin aika hilpeä. Siinä samalla sitten tuli puheeksi kutsua HUSTEPin vetäjä, Firkola-sensei, ja koordinaattori Takeuchi nomikaihin. Idea osoittautui hyväksi, kaikilla oli hauskaa ja kutsu on käynyt jo pariin kertaan uudestaankin ensimmäisen kerran jälkeen.

Eurooppalaiset ja kalja! (ja yksi jenkki)

Muita retkiä ei hirveästi ole ehditty tehdä, koska lumentulo ja loppuvuoden kiireet veivät kaikkien ajan ja halut lähteä pois Sapporosta. Viikonloput on siis kuluneet tutustumalla Sapporon izakaya ja baaritarjontaan mitä erinäisimmissä seuroissa.

Synttäribileet Sosei-ryossa

Nomihodai (juo niin paljon kuin jaksat) näyttää tältä

Lukukauden päätteeksi Hokudai myös järjesti kansainvälisille opiskelijoilla valmistumisseremonian, joka meille HUSTEPeille tarkoitta lähinnä ilmaista ruokaa (ja juomaa) ja juhlavaatteissa pönötystä.

Noin puolet HUSTEPista

Nyt on siis tosiaan uusi lukuvuosi alkanut, uusine kursseineen, mutta niistä lisää myöhemmin. Yritän kovasti päivittää blogia taas ahkerammin, ja hyvien säiden myötä varmaan tulee lisää kerrottavaakin!

Ei oppi ojaan kaada

Ensilumi satoi täällä eilen, ukkosmyrskyn saattelemana. Ja oli muuten myöhäsin ajankohta lumentulolle sataan vuoteen. Silti ei oo mitenkään erityisen kylmä vielä, ja yllättäen toi lumikin pysyi jäätyneenä maassa eikä loskana niin kuin olin olettanut. 

Se säästä, tämän postin aiheena koulu eli luennot, eli turha odottaa kuvia :D

Suomen löysäilyopintojen jälkeen (siis siltä kannalta, että yliopistolla ei aikaa ainakaan mulla paljoa kulunut) aluksi vähän hirvitti kun katsoi lukujärjestystä. Luentoja kun on päivästä riippuen 1-4 ja ne sijoittuvat aikavälille 8.45-18.00. Kasin aamuja on mulla onneks vaan kaksi, maanantaisin ja keskiviikkoisin, kun muuten luennoille tarvitsee raahautua "vasta" puoli yhdeksitoista. 

Helsingin humanistimeininkiin verrattuna siis kukonlaulun aikaan.

Aikaiset aamut ovat nyt pikkuhiljaa käyneet sen verran tutuiksi, että sängystä pääsee ylös ilman kovempaa manailua ja yllättäen pitkät päivätkään ei enää väsytä niin paljon kuin aluksi (sillä oletuksella, että saa tarpeeksi unta edellisenä yönä, mikä ei ihan aina toteudu kiitos erinäisten iltarientojen...) Japanilainen luento-torkahtelu on kyllä käynyt ikävän tutuksi, mutta silmien lupsahtelu varsinkin lounastauon jälkeen on niin yleistä, että opettajatkin siitä vitsailee. 

Luennot kestää aina 90 minuuttia, ja niiden välissä on vartin paussi, paitsi toisen ja kolmannen slotin välissä, jolloin on virallinen tunnin ruokatauko. Varsin kätevää, paitsi että kaikilla muillakin on silloin se tunnin lounastauko, eli ruokalat on auttamattoman täynnä ellei jollain ihmeellä onnistu sinne juoksemaan ennen massaryntäystä.

Jonot ei onneksi ole ongelma (japanilaiseen tapaan kaikki toimii tehokkaasti), mutta pöydistä tahtoo olla välillä puutetta. Vielä en onneksi ole jäänyt ruuatta, sillä varavaihtona on aina bento-lounaat (eli valmiiksi tehdyt ateriat) yliopiston conbinista (=ruokakaupan ja R-kioskin välimuoto), jotka voi sitten syödä ISCillä (eli international student centerissä, missä me vaihtarit vietetään 70% kouluajastamme).

Päivät jakautuu meillä niin, että aamusta on japania, kun taas varsinaiset HUSTEP-luennot sijoittuu lounaan jälkeiselle ajalle. Täysiä päiviä ei mulla onneksi ole yhtään, mutta hypärien takia joudun parina päivänä viikossa viettämään yliopistolla sen 9 tuntia. 

Tauoilla on yleensä onneksi seuraa, tai vähintään jotain kouluhommia tehtävänä, joten en kovinkaan usein jaksa raahautua takaisin asuntolalle, vaikka se suhteellisen lähellä onkin. 

Sitten vielä havainnollistava lista siitä, minkä aineiden parissa päiväni oikein kulutan. 

Ensiksi kielikurssit, joita on kurssista riippuen joko kerran tai kaksi viikossa (minulla puolet ja puolet). Jouduin liian helpolle tasolle kaikessa, paitsi kuuntelussa, mutta kertaus ei ole yhtään pahitteeksi. Ainoa, joka olisi varmaan pitänyt vaihtaa on tuo puhuminen, mutta en usko, että se yhtä ylempi taso olisi ollut yhtään sen haastavampi, puhuminen kun on loppujen lopuksi itsestä kiinni (ja sitä täällä tulee harjoiteltua ihan noin vapaa-ajallakin).

中級文法2  (Keskitason kielioppi taso 2/3)

Käytetään HYn puhekurssilta tuttua J-Bridgeä kurssin pohjana, mutta paljon syvemmin kuin mihin kirja tarjoaa eväät. Opettaja on todella selkeä ja hyvä ja juuri sopivan tiukka, ja se, että ei saada läksyjä vaan tehdään tehtävät parin kanssa tunnilla on toiminut mun kohdalla todella hyvin. Kurssin tähtäimenä ei niinkään ole oppia mitään uutta, kuin ymmärtää aiemmin opittujen rakenteiden nyanssit. Jo näiden viiden viikon jälkeen tuntuu siltä, että kielioppi aukeaa yhtäkkiä paljon paremmin kuin koskaan ennen :D

中級口頭表現１ (Keskitason puhuminen taso 1/2)

Vähän on helpohkoa (opetellaan pyytämään kaverilta/pomolta lainaksi kynää/laukkua!) mutta toisaalta uutta sanastoa tulee ja kanssa-kurssilaiset on mukavia. Puolet tunnista kuluu yleensä puheisiin ja niiden läpikäymiseen (ensin korjataan yhdessä edellisen kerran puheiden virheet ja sitten 3-4 henkilöä pitää lyhyen puheen, jonka jälkeen muut sitten esittävät kysymyksiä) ja puolet kirjan läpikäymiseen (perinteiseen tyyliin käydään ensin läpi fraasit ja sitten parin kanssa tehdään keskustelu valmiksi annetun tilanteen pohjalta). Alussa oli myös ääntämisharjoittelua, joka oli kolmen vuoden papipupepo Yamashita janakutejen jälkeen itselleni auttamattoman liian helppoa. Opettaja on aivan mahtavan ihana äiti/isosisko-tyyppinen, joka varoittelee meitä jatkuvasti lumen vaaroista (älkää juosko, se on ihan oikeasti vaarallista! menkää nyt ostamaan painavat asiat kun on vielä hyvä sää!), mutta samalla osaa kyllä pitää kurin luokassa jos tarve niin vaatii. Tunnelma on kuitenkin rento, joka on aina positiivista kun pitää avata suunsa 20 puolituntemattoman ihmisen edessä.

中級聴解 (Keskitason kuullunymmärtäminen taso 1/1)

Aluksi pelkäsin, että kurssi olisi puuduttava, mutta oikeastaan tykkään tosi paljon. Joka tunnin alussa on ensin kuuntelukoe, joka koostuu perinteisestä monivalinnasta, että sanelusta. Testin jälkeen jokainen saa oman läppärin, jonka takia siis voi edetä omaan tahtiin. Tehtävät ovat ensin sanelu-tyyppisiä, jossa saa kuunnella niin monta kertaa kuin itse tahtoo, sillä tähtäimessä on saada jokainen sana tarkalleen oikein. Yllättäen tunnilla oppii myös puhekieltä, sillä perussanelun jälkeen tulee toinen, jossa tuodaan esiin aina pari puhekielen koukkua (siis suomeksi tyyliin tuletko sinä -> tuuksä, japaniksi esimerkiksi tarinai -> tannai). Suurin ongelma tällä tunnilla on mulle lounaan jälkeinen unisuus, jonka takia alun testi menee yleensä huonommin kuin voisi.

中級読解１(Keskitason luetunymmärtäminen 1/3)

Tarkoituksena kurssilla on oppia lukemaan nopeammin, ja poimimaan tärkeimmät seikat liikoja ihmettelemättä. Tunnit alkaa aina pienellä kanji-visalla (lähtökohtaisesti 90% on ennestään tuttuja, ettei aika menisi kanjien etsimiseen), jonka jälkeen luetaan lyhyttä tekstiä 2-3 minuutin ajan ja sitten selitetään parille, että mistä siinä puhuttiin. Pari sitten korjaa/täydentää, ja seuraavalla kerralla toisin päin. Kotitehtäväksi jää lyhyen tiivistelmän kirjoittaminen tunnilla jaetusta tekstistä (jotka on muuten kaikki olleet tähän mennessä HYn Japani kolmosen oppikirjasta, että ei oo vaatinut hirveesti ponnisteluja...)

Sitten englanninkieliset Hustep-kurssit, joita on kaikkia kerran viikossa. Kaikkia varten pitää yleensä lukea kotona jotain materiaalia, joka sitten valottaa tarkemmin päivän aihetta.

War Memory and History in Japan

Aivan paras kurssi, jossa on mahtava professori. Keskitytään siis toisen maailmansodan eri aspekteihin Japanin ja sitä ympäröivien maiden näkökulmista. Lähtökohtaisesti hyvin vähän yleistä aikajana-jaarittelua, ja paljon keskusteluita, erilaisia mielipiteitä ja videoita (ja ryhmätöitä). Tähän mennessä ollaan muun muassa käsitelty Yasukuni-ongelmaa, japanin anteeksipyyntöjen riittävyyttä ja kolonialismia. 

Modern Japanese History

Tämä kurssi menee välillä päällekkäin edellämainitun kanssa, mutta on silti ihan mielenkiintoinen. Aikajanalla liikutaan Meiji-kaudelta post-wariin ja edellisen tapaan luennoilla on paljon ryhmäkeskusteluja. Valitettavasti lounaan jälkeinen ajankohta aiheuttaa tiettyä uneliaisuutta, jonka takia aiheet menee välillä puoliksi ohi korvien.

Imperial Russian History: from Peter to Petrograd

Kurssi, jonne päädyin puolivahingossa, mutta jonka päätin pitää, koska professori on mielenkiintoinen. Välillä vähän ihmeellistä yläaste-meininkiä kun kaikkien pitää lukea lauseita ääneen ja sitten kääntää sieltä vaikeita sanoja. Tämä johtuen siitä, että kurssin ohjelmaan kuuluu oman englannin kohentaminen. Ihan kiva varmaan joillekin, mutta itselle aiheuttaa aina vähän "..." tuntemuksia. On nyt jo kyllä tullut selväksi, ettei sitä Venäjän historiaa ole kauhean tarkasti koulussa opetettu, tai sitten olen vaan autuaasti unohtanut kaiken... (joo ja Suomea ei ole taidettu mainita edes sivulauseessa, että se siitä kotikenttäedusta sitten xP)

Gender and Society

Aiheen pitäisi olla mielenkiintoinen, mutta valitettavasti useimmille kurssille päätyneistä luentojen sisältö on vaan ihan liian helppo. Kurssi toimii varmasti silmiä avaavana niille, joille sukupuolien välinen tasa-arvo ja kulttuurien erot eivät ole peruskauraa, mutta meillä muilla on vaan usein aika tylsää. Suurimmat väittelyt saadaan aikaan yleensä asetelmalla länsimaat vs. Nigeria(+Japani), kun esimerkiksi keskustellaan siitä, pitäisikö Japanin sukunimi-lakia muuttaa niin, että se sallisi puolisoille eri sukunimet (juu, se siis ei täällä ole vieläkään mahdollista). Mutta toisaalta tunnelma on ihan miellyttävä ja kurssi ei aiheuta hirveästi vaivaa, joten olen sen pitänyt. Ehkä tässä pikkuhiljaa edetään vähän vaativampiin aiheisiin... 

Contemporary Japanese Society

Olin ihan innoissani tästä kurssista, ja onhan se ihan ok, muttakun en yhtään tykkää opetustavasta (yhdellä tunnilla oli aukkotehtäviä sen kerran lukumateriaalista...) ja opettaja (HUSTEPin vetäjä Firkola-sensei) on usein mukavuudestaan huolimatta liian pitkäpiimäinen. Aika loppuu aina luennoilla kesken, ja valitettavasti juuri niin että ei päästä niistä ihan perusasioista eteenpäin. Edessä on vielä media-esitelmä ja ryhmäessee, jota odotan kauhulla...

Multilingualism: Language Policy and Learning

Kurssi on välillä vähän tylsä, ja välillä todella mielenkiintoinen. Aiheena siis kielipolitiikat ympäri maailmaa, mutta tähän mennessää ollaan oikeastaan vaan käyty perusteita (siis termistöä ja tutkimusaiheen merkitystä) läpi. Tälläkin kurssilla parasta antia ovat olleet ryhmäkeskustelut (vaihtariympäristössä kun oikeasti riittää sitä keskusteltavaa monestakin aiheesta :D).

Todettakoon vielä, että kaikkien kurssien professorit kyllä on ihan aiheessaan selkeästi asiantuntijoita, ja yrittävät pitää luokan hereillä oikein kiitettävästi, mutta silti aina ei vaan voi napata. Usein johtuu varmaan siitä, että kurssit on kaikki perustasoa, koska ei voi olettaa että meillä on hirveästi pohjatietoa aiheista. Sekin varmaan vaikuttaa, että ollaan itse asiassa vielä aika alussa, koska lukukausi päättyy vasta tammikuun lopussa.

Tiivistettynä siis: japanintunnit on kivoja ja on kivaa kokea jälleen onnistumisen tunteita ja edetä sellasta vauhtia, ettei tarvitse jatkuvasti pelätä jäävänsä jälkeen ja hustep-tunnit on kivoja koska ne on kaikki perus-humanisti-mössöä, joka vaan todetusti sopii mun aivoille kaikkein parhaiten.

Mutta kaikkein parasta on loppujen lopuksi nää kaikki muut vaihtarit, joiden kanssa hengailee luennoilla ja niiden välissä :D

Hisashiburi, ne

Kuukausi sitten vierähti ohitse niin tehokkaasti, että koko blogin päivitys unohtui, hups.

Viikot menee jatkuvasti aika samalla mallilla, arkisin on aamusta asti luentoja ja ehkä päivänä tai parina joku iltameno, kun taas viikonloput kuluu erinäisillä retkillä ja niitä iltamenoja on vähän liiankin kanssa (kyllähän se hauskaa on, mutta joskus olisi kiva nukkuakin...) 

Sää on täällä pikkuhiljaa kylmennyt kymmenen alapuolelle, ja lupailevat ensilunta torstaille. Lumi olisi toisaalta ihan kivaa vaihtelua kolmisen viikkoa jatkuneeseen jokapäiväiseen sateeseen (öiset ukkosmyrskyt aiheuttaa mussa aina hämmenystä), mutta vähän epäilyttää että onko täällä oikeasti tarpeeksi kylmä sitä lunta varten.

Seuraavaksi siis viime viikkojen highlightit, opiskeluista ja arkielämästä oma posti myöhemmin.

Ensiksi pari pönötyskuvaa viime postissa mainitsemastani welcome ceremonysta, joka oli varsinaisen japanilaistyylinen turhanpäiväisyys. Kaikkien vaihtareiden (tai no ei ihan kaikkien, vaan tiettyjen nyt aloittaneiden ohjelmien) nimet sanottiin, jolloin piti sitten nousta pystyyn ja kumartaa kun muut taputti kohteliaasti. Tämä toistui sen ~150 kertaa, ja sitten kuunneltiin pari Englanti-Japani puhetta ja sitten oli se aamu pulkassa.

Minä ja Milla (credit @Inka)

Helsinki edustaa (credit @Inka)

Ei ihan koko Hustep, mutta kuitenkin melkein (credit @Inka)

 

Kampukselta löytyy useampikin patsas (credit @Inka)

Hustepin Eurooppa-jaosto edustaa (credit @ Kim)

Seuraavaksi voisi sitten mainita matkan Otaruun (pieni kaupunki puolisen tuntia Sapporosta), joka on tunnettu lähinnä kanavistaan ja hyvistä kalaruuista ja Kamuihin, joka on Hokkaidon läntisin niemenkärjeke. Matkassa mukana oli itseni lisäksi Turo, Milla, Toby, Takashi ja uusi tuttavuus Keisuke. Maisemat oli upeita sekä itse nähtävyyksissä, että matkalla, sillä tie kulki pitkälti aivan rannan tuntumassa. Seurakin oli hyvää, ja päivä sujui mukavasti aikaisesta aamusta huolimatta.

Matkalaiset, taustalla Otaru ja se kanaali (credit @Toby)

Polku oli korjauksen alla, joten ei päästy ihan niemennokkaan asti :( (credit@Toby)

Portti, jota naiset eivät ennen saaneet alittaa. Törmättiin sattumalta toisiin Hokudai vaihtareihin, ja otettiin yhteiskuva. (credit@Toby)

Maisemat oli hienoja kun kiipesi kukkulan laelle! (credit@Toby)

Vaikka oli jo lokakuun loppu, meri oli vielä lämmin, joten käytiin vähän kahlaamassa~ (Tässä kuvassa aalto yllätti, ja autossa ei sitten märissä housuissa ollutkaan enää niin lämmin..) (credit@Toby)

Fiilisteltiin päivän kauneutta auringonlaskuun saakka, eikä rannalla ollut ketään muita häiritsemässä meidän räpiköintiä. (credit@Keisuke)

Ehdittiin käydä tuossa pari viikkoa sitten myös edustamassa Suomea Ishikari-nimisen kaupungin World Festivaalilla. Väännettiin sinne edellisenä iltana lettuja yömyöhään, kun tarkoituksena oli infon lisäksi tarjota jotain omanmaalaista naposteltavaa. Letut onnistui vähän niin ja näin, ja aamu oli taas turhan aikainen, mutta mukava kokemus silti. Suomi kiinnosti japanilaisia yllättävän vähän, joka tosin saattoi johtua siitä, että koko tapahtuma oli lähinnä suunnattu lapsille. Päivän kohokohtana oli oikeiden kimonojen sovitus!

Saatiin myös japanilainen lukiolais-vahvistus auttamaan ja vahtimaan kojua kun me käytiin esittäytymässä lavalla. (credit @Inka)

Minä sain päälleni ihan oikein (ja tajuttoman nätin) kimonon, mutta Eemeli joutui tyytymään kesäisempään yukataan. (credit@Inka)

Toissa viikonloppuna oli taasen vuorossa HUISAn (Hokkaido University International Students Association) syysretki. Lähdettiin siis taas jälleen aikaisin aamulla kolmella bussilla kohti etelää (ja vuoria), ja kohteena oli sitten pari järveä ja yksi tulivuori, ja jännä ruokapaikko nimeltä sienten kuningaskunta. Sää oli ikävän kylmä, ja paras ruskakin oli jo ehtinyt mennä ohi, mutta oli silti ihan kivaa. 

Taustalla Lake Shikotsu (credit @Kim)

Säästä huolimatta mieliala oli virkeä!

Tälläisillä busseilla oltiin liikkeellä hyvinkin kansainvälisessä seurassa. Welcome friends!

Lake Toya ei oikein jaksanut enää innostaa, joten keksittiin muuta puuhaa. (credit @Inka)

Vietettiin miellyttävä puolituntinen lilluttaessa jalkoja ~40asteisessa kuumien lähteiden vedessä <3 (credit @Philine)

Huomatkaa mun kameran oivat värit, kuvan vasemmassa laidassa olevat housuthan ovat oikeasti vihreät niin kuin ylempänä olevista kuvista voi huomata...

Viimekin viikonloppuna tuli taas retkeiltyä, mutta siitä lisää seuraavassa päivityksessä. Loppuun vielä kasa kuvia erinäisistä tapahtumista sun muista, joissa olen aikaani viime viikkoina kuluttanut.

Nabe party Takitatchien kanssa (credit@Inka)

Bikkuri Monkey-nimisessä ravintolassa vaihtareiden kanssa. (credit @ Rio)

Sakuran Nabe party (credit @Shuji)

Sakuran Halloween party (credit @Shunsuke)

Perusnomikai Takashilla (credit @ Takashi)

Minkälie assosiaation tutustumisparty, ja voitokas bingo! (credit @ Takashi)

Lyhyesti sanottuna viimeiseen kuukauteen on mahtunut paljon uusia kokemuksia, ei yhtään tylsää hetkeä, tottelua arkeen, miljoona uutta tuttavuutta, japanin ja englannin ja suomen ja niiden sekoituksen puhumista, matkailua, liian aikaisia aamuja liian myöhäisten iltojen jälkeen, karaokea, nomihoudaita, leikkejä ja pelejä, ruskan ihastelua, luennoilla torkahtelua, pommiin nukkumista ja Sapporoon rakastumista. Kliseisesti, hetkeäkään en vaihtaisi pois.

Loppu, tai kuten japaniksi sanotaan 以上です。

Turning Japanese

Viikko meni niin että hujahti, mutta yritetään nyt muistella, mitä kaikkea tässä on ehtinyt tehdä.

Tiistai ja keskiviikko taisi mennä aika pitkälti japanin tasokokeeseen valmistautuessa (tai sitä vältellessä...) ja vähän yliopistolla pyöriessä (niistä opiskeluista lisää vasta kun kaikki kurssit tulee vähän tutummiksi ja japaninluennot alkaa).

Torstaina sitten taas kerran alkoi järjetön juoksentelu ympäri maita ja mantuja, eli lyhyesti sanottuna mahtavaa oli :D

Tasokokeen jälkeen törmäsin sattumalta edellisenä päivänä Japaniin saapuneeseen Turoon (joka on siis myös meidän laitokselta täällä vaihtarina, mutta eri ohjelmassa) ja suunnattiin siinä sitten yhdessä lounaalle, ja sovittiin tapaamisesta ennen sen illan suomentuntia. Kävin taas kääntymässä luennolla ja sitten jälleen leikkimässä kasettinauhuria suomentunnilla, mutta sen jälkeen päivä ei päättynytkään vaan Inka ilmoitti, että tarkoituksena olisi suunnata japanivahvistuksien kanssa testaamaan paikallista erikoisuutta suupukareeta (eli keitto curryä/curry keittoa noin suomeksi).

Sinnepä siis lähdettiin joukolla, ja olihan se aivan mahtavan hyvää. Ruuan jälkeen sitten päätettiin, että ilta ei loppuisi siihen vaan suuntana oli japanilaisen Keikain koti. Siellä viihdyttiin puoleen yöhön asti, ja ehdittiin jo suunnitella seuraavatkin bileet. 

Illan kokoonpano, edessään suuppukareet: Milla, Inka, Turo, minä ja japanilaiset Taky ja Keikai (credit @Inka)

Perjantai iltana taas oli ohjelmassa international potluck party, jonka ideana siis on yhdessä syöminen ja muihin tutustuminen. Väännettiin siis Millan ja Ilonan (venäläinen Hustep-vaihtari) kanssa lettuja (venäläiseen tapaan), joihin aineksetkin löytyivät viereisestä supermarketista yllättävän helposti. Aikaa venähti vähän enemmän kuin oltiin ajateltu, ja tultiin juhliin vähän myöhässä, mutta eipä tuo haitannut.

Paikalla oli siis noin 200 ihmistä, sekä vaihtareita että japanilaisia ja tunnelma oli hyvin tiivis. Ohjelmassa oli myös joitain tanssi- ja lauluesityksiä, mutta niitä en ehtinyt muuta kuin kuulla kauempaa, oli nimittäin sen verran kiire tutustuessa paikallisiin.

Nimittäin paikalla olleet japanilaiset olivat todella innokkaita tutustumaan ulkomaalaisiin, ja kun paikalla oli myös paljon elokuussa Helsingissä käyneitä hokudailaisia, kuin suomentuntilaisiakin, riitti minullakin seuraa jonoksi asti. Kielenä toimi pitkälti japani, vaikka paikan meluisuus aiheutti jonkin verran vaikeuksia. Hauskaa kuitenkin oli, ja uusia kavereita sain kasoittain. 

Illan päätteeksi päätettiin lähteä yhdessä porukalla karaokeen uusien (ja vanhojen tuttavuuksien kanssa). Kamera jäi kyllä kotiin, mutta paikalla oli itseni lisäksi Milla ja Turo, Helsingissä tapaamani Akane ja Takahiro ja uusi tuttavuus Takashi. Yhdessä lauleltiin sekä japaniksi, että englanniksi ja jälleen kerran ilta oli täysin onnistunut.

Lauantaina oli vuorossa lepopäivä, ja ainoana kohteena oli Aeonin halvat ruokapaikat.

Sunnuntaina lähdettiin sitten peruspoppoolla (=suomihustepit+japanilaisvahvistukset+uusin jäsen Turo) bussilla kohti onsenia (eli siis suomeksi onsen on kuuma lähde). Ja siis kyseessä oli ihan oikea vuorenkyljessä oleva onsen, eikä joka kaupungista löytyvä julkinen kylpylä. Matka sisäänpääsymaksuineen Hoheikyo onseniin maksoi vaivaiset 1800yeniä (nollat perästä pois niin saa euroja) ja bussimatka kesti puolisentoista tuntia suuntaansa. 

Normipäivä.

Onsenporukka aka eksyneet turistit.

Itse onsen näytti ulkopuolelta kovin vaatimattomalta.

Onsen on japanilaisille vähän niin kuin sauna suomalaisille, toki sillä eroituksella, että niitä ei kodeista löydy. Paikka on jaettu miesten ja naisten puoliin (alueella kun kuljetaan alasti, mukana vain pieni käsipyyhe), ja tarkoituksena on siis sekä peseytyminen, että rentoutuminen. Onsenien vesi on yleensä 39-42 -asteista ja lähteessä sitten lillutaan yhdessä muiden kanssa (pikkutarkan etukäteispeseytymisen jälkeen) lämmöstä ja maisemista nauttien.

Hoheikyossa oli myös rotenburo eli ulkoallas, jossa sai myös ihastella kauniita vuoristomaisemia ja altaassa ja sen reunoilla olevia kauniita kivi- ja bambuasetelmia. Onsen on kyllä ihan parhautta, ja tyttöjen kanssa ainakin todettiin, että pian on uudestaan päästävä. Varsinkin ajatus talvi-illan rotenburo kokemuksesta hivelee  sielua.

Tältä näytti maisemat onsenin ulkopuolella.

Pihalla oli kaunis puutarha

Parin tunnin jälkeen kohdattiin taas pojat, ja käytiin nauttimassa Hoheikyon aidosta intialaisesta currystä ennen takaisin Sapporoon lähtöä. 

Takaisin päästyämme päätettiin vielä osan porukan kanssa lähteä nomikaihin Mikolle, ja illasta tulikin varsin suomipainotteinen ja pitkä, mutta erittäin hauska.

Maanantai oli täällä yleinen vapaapäivä, 体育の日eli liikunnan ja terveyden päivä, ja melko reippaissa merkeissä se menikin. Keikai oli aiemmin kysellyt Facebookissa, josko lähtijöitä drive+hiking+onsen kierrokselle löytyisi, ja minä, Inka ja Turo olimme tähän kutsuun myöntävästi vastanneet.

Aamuyhdeksältä siis hyppäsimme autoon, ja suuntasimme kohti vuoria, koska ilmeisesti täällä japanissa hiking tarkoittaa nimenomaan vuorikiipelyä, eikä mitään mukavaa vaellusta kansallispuistossa, kuten olimme kuvitelleet.

Päivän seura: Inka, Keikai, Sachie, Turo ja Ryo

Ennen kiipeilyä ihasteltiin kauden tuotteita

No mikäs siinä, vähän ehkä aluksi väsytti, mutta sää oli loistava ja seura hyvää, joten aikainen aamukaan ei turhan paljon haitannut. Vuoren nimen ehdin jo unohtaa, mutta sellaisen tunnin ajan kiipesimme ylöspäin ja takaisin kesti puolisen tuntia. Matka taittui pitkin kapeaa polkua, joka oli välillä tasainen, välillä kivinen ja välillä niin jyrkkä, että käsiä ja apuköysiä tarvittiin avuksi. 

Aluksi esitettiin toivomus minkälie jumalan patsaan edessä (japanilaiseen tapaan piti laatikkoon heittää ensin hieman rahaa, ja sitten kumarrella ja taputtaa)

Ja eikun matkaan, meidän varusteet ei ihan niin professional kuin joidenkin muiden, mutta hyvin silti ylös asti päästiin.

Tie on kapea ja kivinen

Ruska on täällä nyt aluillaan

Matka huipulle oli melko metsäistä, ylempänä puskaista.

Täälläkin on leppäkerttuja!

Maisemat oli huipulla aivan upeat

Huippu oli pikkuinen, mutta vietettiin siellä hyvä tovi kuvia räpsiessä ja kameroille poseeratessa

Ei tälläistä Suomessa ikinä näe

Polut oli tosiaan kapeita, ja reuna oli usein aivan vieressä, ilman mitään kaiteita

Selvittiin naarmuitta alas asti!

Kiipeilyn jälkeen oli kaikilla kova nälkä, joten hypättiin autoon ja suunnattiin kohti viereistä ravintolaa. Tällä kertaa saimme jälleen maistaa jotakin uutta, ja hyvin japanilaista, nimittäin grilliruokaa!

Lihaa, perunaa ja salaattia, ja kaikki niin hyvää!

Vieressämme oli pieni lampi, jossa sai huvikalastaa

Tuolla ylhäällä me oltiin!

Ruuan jälkeen suunnattiin jälleen kohti Jozankeita (edellisen päivän onsen-aluetta), jossa päästiin jälleen onseniin. Paikka oli tällä kertaa eri, eikä ihan niin kiva kuin Hoheikyo, mutta miellyttävä visiitti silti!

Matka takaisin sujui torkkuessa, sillä päivä ei suinkaan vielä päättynyt, vaan suuntana oli Takyn koti ja okonomiyaki-party. Okonomiyaki on siis Osakalainen/Hiroshimalainen (riippuu vähän valmistustavasta) ruoka, jonka pääraaka-aine on kaali, ja joka ei oikein muistuta mitään muuta tuntemaani ruokaa, mutta on ihan ylivoimaisen hyvää.

Okonomiyaki, jonka päällä asiaankuuluvat soossit ja mausteet

Okonomiyaki on myös helppoa ja nopeaa valmistaa, ja koska Hiroshimalainen Ryo myös ystävällisesti opetti minulle, miten sitä itse tehdään, pitänee pian kokeilla ihan täällä omassa keittiössä :D Parin tunnin ruokailun ja seurustelun jälkeen otettiin tyttöjen kanssa taksi kotiin (täällä melko halpa kulkuväline, koska Sapporo on suhteellisen pieni kaupunki), ja suunnattiin nukkumaan.

Tänään sitten oli vuorossa vain yksi luento, ja yliopistolla hengailua. Huomenna taas näin kolmen viikon täälläolon jälkeen entrance ceremony eli vaihto-opiskelijoiden tervetuliaisseremonia!