Turning Japanese

Viikko meni niin että hujahti, mutta yritetään nyt muistella, mitä kaikkea tässä on ehtinyt tehdä.

Tiistai ja keskiviikko taisi mennä aika pitkälti japanin tasokokeeseen valmistautuessa (tai sitä vältellessä...) ja vähän yliopistolla pyöriessä (niistä opiskeluista lisää vasta kun kaikki kurssit tulee vähän tutummiksi ja japaninluennot alkaa).

Torstaina sitten taas kerran alkoi järjetön juoksentelu ympäri maita ja mantuja, eli lyhyesti sanottuna mahtavaa oli :D

Tasokokeen jälkeen törmäsin sattumalta edellisenä päivänä Japaniin saapuneeseen Turoon (joka on siis myös meidän laitokselta täällä vaihtarina, mutta eri ohjelmassa) ja suunnattiin siinä sitten yhdessä lounaalle, ja sovittiin tapaamisesta ennen sen illan suomentuntia. Kävin taas kääntymässä luennolla ja sitten jälleen leikkimässä kasettinauhuria suomentunnilla, mutta sen jälkeen päivä ei päättynytkään vaan Inka ilmoitti, että tarkoituksena olisi suunnata japanivahvistuksien kanssa testaamaan paikallista erikoisuutta suupukareeta (eli keitto curryä/curry keittoa noin suomeksi).

Sinnepä siis lähdettiin joukolla, ja olihan se aivan mahtavan hyvää. Ruuan jälkeen sitten päätettiin, että ilta ei loppuisi siihen vaan suuntana oli japanilaisen Keikain koti. Siellä viihdyttiin puoleen yöhön asti, ja ehdittiin jo suunnitella seuraavatkin bileet. 

Illan kokoonpano, edessään suuppukareet: Milla, Inka, Turo, minä ja japanilaiset Taky ja Keikai (credit @Inka)

Perjantai iltana taas oli ohjelmassa international potluck party, jonka ideana siis on yhdessä syöminen ja muihin tutustuminen. Väännettiin siis Millan ja Ilonan (venäläinen Hustep-vaihtari) kanssa lettuja (venäläiseen tapaan), joihin aineksetkin löytyivät viereisestä supermarketista yllättävän helposti. Aikaa venähti vähän enemmän kuin oltiin ajateltu, ja tultiin juhliin vähän myöhässä, mutta eipä tuo haitannut.

Paikalla oli siis noin 200 ihmistä, sekä vaihtareita että japanilaisia ja tunnelma oli hyvin tiivis. Ohjelmassa oli myös joitain tanssi- ja lauluesityksiä, mutta niitä en ehtinyt muuta kuin kuulla kauempaa, oli nimittäin sen verran kiire tutustuessa paikallisiin.

Nimittäin paikalla olleet japanilaiset olivat todella innokkaita tutustumaan ulkomaalaisiin, ja kun paikalla oli myös paljon elokuussa Helsingissä käyneitä hokudailaisia, kuin suomentuntilaisiakin, riitti minullakin seuraa jonoksi asti. Kielenä toimi pitkälti japani, vaikka paikan meluisuus aiheutti jonkin verran vaikeuksia. Hauskaa kuitenkin oli, ja uusia kavereita sain kasoittain. 

Illan päätteeksi päätettiin lähteä yhdessä porukalla karaokeen uusien (ja vanhojen tuttavuuksien kanssa). Kamera jäi kyllä kotiin, mutta paikalla oli itseni lisäksi Milla ja Turo, Helsingissä tapaamani Akane ja Takahiro ja uusi tuttavuus Takashi. Yhdessä lauleltiin sekä japaniksi, että englanniksi ja jälleen kerran ilta oli täysin onnistunut.

Lauantaina oli vuorossa lepopäivä, ja ainoana kohteena oli Aeonin halvat ruokapaikat.

Sunnuntaina lähdettiin sitten peruspoppoolla (=suomihustepit+japanilaisvahvistukset+uusin jäsen Turo) bussilla kohti onsenia (eli siis suomeksi onsen on kuuma lähde). Ja siis kyseessä oli ihan oikea vuorenkyljessä oleva onsen, eikä joka kaupungista löytyvä julkinen kylpylä. Matka sisäänpääsymaksuineen Hoheikyo onseniin maksoi vaivaiset 1800yeniä (nollat perästä pois niin saa euroja) ja bussimatka kesti puolisentoista tuntia suuntaansa. 

Normipäivä.

Onsenporukka aka eksyneet turistit.

Itse onsen näytti ulkopuolelta kovin vaatimattomalta.

Onsen on japanilaisille vähän niin kuin sauna suomalaisille, toki sillä eroituksella, että niitä ei kodeista löydy. Paikka on jaettu miesten ja naisten puoliin (alueella kun kuljetaan alasti, mukana vain pieni käsipyyhe), ja tarkoituksena on siis sekä peseytyminen, että rentoutuminen. Onsenien vesi on yleensä 39-42 -asteista ja lähteessä sitten lillutaan yhdessä muiden kanssa (pikkutarkan etukäteispeseytymisen jälkeen) lämmöstä ja maisemista nauttien.

Hoheikyossa oli myös rotenburo eli ulkoallas, jossa sai myös ihastella kauniita vuoristomaisemia ja altaassa ja sen reunoilla olevia kauniita kivi- ja bambuasetelmia. Onsen on kyllä ihan parhautta, ja tyttöjen kanssa ainakin todettiin, että pian on uudestaan päästävä. Varsinkin ajatus talvi-illan rotenburo kokemuksesta hivelee  sielua.

Tältä näytti maisemat onsenin ulkopuolella.

Pihalla oli kaunis puutarha

Parin tunnin jälkeen kohdattiin taas pojat, ja käytiin nauttimassa Hoheikyon aidosta intialaisesta currystä ennen takaisin Sapporoon lähtöä. 

Takaisin päästyämme päätettiin vielä osan porukan kanssa lähteä nomikaihin Mikolle, ja illasta tulikin varsin suomipainotteinen ja pitkä, mutta erittäin hauska.

Maanantai oli täällä yleinen vapaapäivä, 体育の日eli liikunnan ja terveyden päivä, ja melko reippaissa merkeissä se menikin. Keikai oli aiemmin kysellyt Facebookissa, josko lähtijöitä drive+hiking+onsen kierrokselle löytyisi, ja minä, Inka ja Turo olimme tähän kutsuun myöntävästi vastanneet.

Aamuyhdeksältä siis hyppäsimme autoon, ja suuntasimme kohti vuoria, koska ilmeisesti täällä japanissa hiking tarkoittaa nimenomaan vuorikiipelyä, eikä mitään mukavaa vaellusta kansallispuistossa, kuten olimme kuvitelleet.

Päivän seura: Inka, Keikai, Sachie, Turo ja Ryo

Ennen kiipeilyä ihasteltiin kauden tuotteita

No mikäs siinä, vähän ehkä aluksi väsytti, mutta sää oli loistava ja seura hyvää, joten aikainen aamukaan ei turhan paljon haitannut. Vuoren nimen ehdin jo unohtaa, mutta sellaisen tunnin ajan kiipesimme ylöspäin ja takaisin kesti puolisen tuntia. Matka taittui pitkin kapeaa polkua, joka oli välillä tasainen, välillä kivinen ja välillä niin jyrkkä, että käsiä ja apuköysiä tarvittiin avuksi. 

Aluksi esitettiin toivomus minkälie jumalan patsaan edessä (japanilaiseen tapaan piti laatikkoon heittää ensin hieman rahaa, ja sitten kumarrella ja taputtaa)

Ja eikun matkaan, meidän varusteet ei ihan niin professional kuin joidenkin muiden, mutta hyvin silti ylös asti päästiin.

Tie on kapea ja kivinen

Ruska on täällä nyt aluillaan

Matka huipulle oli melko metsäistä, ylempänä puskaista.

Täälläkin on leppäkerttuja!

Maisemat oli huipulla aivan upeat

Huippu oli pikkuinen, mutta vietettiin siellä hyvä tovi kuvia räpsiessä ja kameroille poseeratessa

Ei tälläistä Suomessa ikinä näe

Polut oli tosiaan kapeita, ja reuna oli usein aivan vieressä, ilman mitään kaiteita

Selvittiin naarmuitta alas asti!

Kiipeilyn jälkeen oli kaikilla kova nälkä, joten hypättiin autoon ja suunnattiin kohti viereistä ravintolaa. Tällä kertaa saimme jälleen maistaa jotakin uutta, ja hyvin japanilaista, nimittäin grilliruokaa!

Lihaa, perunaa ja salaattia, ja kaikki niin hyvää!

Vieressämme oli pieni lampi, jossa sai huvikalastaa

Tuolla ylhäällä me oltiin!

Ruuan jälkeen suunnattiin jälleen kohti Jozankeita (edellisen päivän onsen-aluetta), jossa päästiin jälleen onseniin. Paikka oli tällä kertaa eri, eikä ihan niin kiva kuin Hoheikyo, mutta miellyttävä visiitti silti!

Matka takaisin sujui torkkuessa, sillä päivä ei suinkaan vielä päättynyt, vaan suuntana oli Takyn koti ja okonomiyaki-party. Okonomiyaki on siis Osakalainen/Hiroshimalainen (riippuu vähän valmistustavasta) ruoka, jonka pääraaka-aine on kaali, ja joka ei oikein muistuta mitään muuta tuntemaani ruokaa, mutta on ihan ylivoimaisen hyvää.

Okonomiyaki, jonka päällä asiaankuuluvat soossit ja mausteet

Okonomiyaki on myös helppoa ja nopeaa valmistaa, ja koska Hiroshimalainen Ryo myös ystävällisesti opetti minulle, miten sitä itse tehdään, pitänee pian kokeilla ihan täällä omassa keittiössä :D Parin tunnin ruokailun ja seurustelun jälkeen otettiin tyttöjen kanssa taksi kotiin (täällä melko halpa kulkuväline, koska Sapporo on suhteellisen pieni kaupunki), ja suunnattiin nukkumaan.

Tänään sitten oli vuorossa vain yksi luento, ja yliopistolla hengailua. Huomenna taas näin kolmen viikon täälläolon jälkeen entrance ceremony eli vaihto-opiskelijoiden tervetuliaisseremonia!