Japanese for Busy People

Päivät on edelleen niin täynnä, että en hirveästi ole täällä asuntolalla ehtinyt homehtua. Kamera myös on unohtunut matkasta useimpina päivinä, joten saatte nyt tyytyä tekstiseinään :P

Viime tiistaina oli sitten vuorossa gyoza-party japanilaisen Takyn (aka edellisessäkin postissa mainittu ex-Ouluvaihtari) luona. Paikalla oli meidän suomihusteppien lisäksi myös pari muuta suomalaista ja japanilaista. Gyoza oli ihan superhyvää itsetehtynä (sain kehuja rypytystaidoistani, vaikka oikeasti ei ne kyllä kauhean nättejä olleet...) :D

Japanilaisessa ruokakulttuurissa on kivaa juuri tälläinen yhteisöllisyys; kun ruuan valmistaa ensin yhdessä ei kenenkään tarvitse raataa keittiössä yksinään. Gyoza oli myös sopivan helppoa valmistaa, eikä aikaakaan mennyt liian kauaa.

Meidän gyozat ei ollut ihan näin nättejä. (Credit @ Googlen kuvahaku)

Päästiin myös maistelemaan yakisobaa (eli siis paistettuja nuudeleita lihan ja sipulin/vihannesten kera) ja tehtiin ylijääneestä täytteestä japanilaistyylisiä lihapullia, joita tästälähin kutsuttakoon nimellä 肉ボール eli nikubooru eli lihapallo :D Ja perinteiseen japanilaiseen tapaan oli tarjolla myös liuta erilaisia alkoholeja, ja nyt on sitten saket, shochut, makkorit, umeshut ja purkkidrinksut testattu ja hyväksi todettu.

Ilta jäi vähän lyhyeksi, sillä viimeiseen metroon oli ehdittävä, koska meidän Hustep-orientaatio oli sitten seuraavana aamuna.

Siitäkin huolimatta, että olin varmasti laittanut kellon herättämään, se ei joko soinut tai sitten onnistuin nukkumaan piipityksestä huolimatta ja aloitin japanilaisen yliopistourani nukkumalla pommiin... Onneksi kuitenkin heräsin Inkan koputukseen ovella, ja ehdin ajoissa orientaatioon. En silti suosittelisi kyseistä kokemusta kenellekään.

Orientaatio oli hyvin informaatiotäyteinen, ja noin viiden tunnin ajan kuunneltiin selostusta kursseista, palveluista, opiskelijaelämästä ja kaikenlaisesta muusta. Saimme myös opiskelija- ja kirjastokortit ja tunnukset yliopiston tietokoneita varten (nämä jakoi hauska tyyppi nimeltä Yamashita, joka näytti osaavan englannin lisäksi ainakin kiinaa, koreaa, italiaa ja kansaibeniä).

Lippulappusia

Orientaation jälkeen suurin osa tapasi opinnoistaan vastaavan professorin, mutta minä lähdin takaisin asuntolalle, koska oma tapaamiseni oli sovittu vasta seuraavalle päivälle. Parin tunnin päästä oli aika mennä takaisin, sillä ohjelmassa oli vielä parin tunnin Hustepin tervetuliaistapahtuma.

Ehdittiin siinä joihinkin fellow-vaihtareihin tutustua, vaikka tilanne oli aika kaoottinen small talkkiin tottumattomille suomalaisille. Yhdessä huoneessa oli arviolta viisikymmentä toisilleen tuntematonta ihmistä ympäri maailmaa. Meitä on ainakin USAsta, Kanadasta, Braziliasta, Nigeriasta, Suomesta, Virosta, Saksasta, Ranskasta, Briteistä, Kroatiasta, Venäjältä, Kazakstanista, Kiinasta, Taiwanista, Koreasta ja Thaimaasta ja olen melko varma, että vielä jostain muualtakin. Voitte varmaan kuvitella, että nimien opettelu on aika painajaismaista, mutta ehkä tässä pikkuhiljaa...

Hustepit, minä piilossa jossain takaa-alalla (credit@ joku Hustepista)

Me suomalaiset jouduttiin lähtemään tapaamisesta vähän aiemmin, sillä suuntana oli keskustassa pidettävä Suomi-Hokkaido seuran suomen kielen tunti. Aiempinakin vuosina Oulusta tulleet suomivaihtarit on käyneet auttamassa vapaaehtoisesti pari kertaa viikossa järjestettävillä tunneilla, ja ajatuksena olisi jatkaa perinnettä tänäkin vuonna.

Mikäs siinä jutellessa keski-ikäisten japanilaisten naisten kanssa (no oli siellä myös yksi mies) suomi-japani-hybridiä käyttäen :D Tuntuu kyllä yllättävän tyhmältä puhua kirjakieltä (Minun nimeni on Pauliina, mikä sinun nimesi on?)

Siinä sitten parin tunnin opiskelujen jälkeen suuntasimme kohti suomentuntilaisten vakipaikkaa, pientä pystybaaria Sapporon aseman kupeessa. Siellä vietimme mukavan parituntisen sekalaisessa Suomi-Japani seurassa, johon liittyi vielä suomalainen Ulla ja hänen kaksi opiskelukaveriaan. Suomi on täällä Sapporossa tällä hetkellä vahvasti edustettuna, varsinkin Hokudaissa.

Pelailtiin siinä sitten mahtavaa seurapeliä nimeltä heitä sikaa, jossa kirjaimellisesti heitellään pieniä possuja ja kerätään pisteitä. Sain myös lisää lempparijuomaani täällä Japanissa eli umeshua (suomeksi sitä taidetaan kutsu luumuviiniksi, vaikka likööri olisi ehkä oikeampi sana), ja maisteltiin myös kimchiä ja tonkatsua ja ties mitä muuta.

Joskus tässä piakkoin pitää kyllä omistaa yksi posti ihan vain ruualle (ja ehkä vähän juomallekin), on se sen verran hyvää ja monipuolista täällä.

Yhdentoista maissa muiden jatkaessa seuraavaan paikkaan lähdettiin me tytöt takaisin kohti asuntolaa, sillä väsymys alkoi jo painaa ja seuraavana päivänä alkoi sitten jo ne luennot.

Minulla oli yhdentoista aikaan tapaaminen vastaavan professorini Takahashi-sensein kanssa, joka osoittautui kyllä aika hyödyttömäksi. Täällä voi valita lukujärjestykseensä independent studyn, joka kyllä teoriassa olisi kauhean hyvä juttu tulevaa gradua ajatellen, mutta mutta. Vaikkakin Takahashi-sensei on humanistisesta tiedekunnasta, niin hänen omaa alaansa on lingvistiikka. Minä taas aion sen graduni vääntää yhteiskuntatieteistä, eli yhteistä pohjaa ei nyt oikein ole. Tämä saattaa tosin olla oma vikani, sillä kirjoitin vain parin rivin epämääräisen lauseen toiveistani independent studyn suhteen kun sitä Hustep-hakemuspapereissa udeltiin.

Sovittiin, että katsellaan keväällä uudestaan tilannetta, koska edellisen vuoden kandirupeaman jälkeen on haavi aika tyhjä, eikä gradun aiheesta ole vielä sen tarkempaa tietoa. Sensei lupasi kuitenkin, että kutsuu minut laitoksen juhliin, aina kun sellaisia satutaan pitämään :D

Ehdin sitten palata pariksi tunniksi asuntolalle, ennen kuin oli aika käväistä pikaisella lounaalla ennen ensimmäistä luentoa.

Omnomnomnom riisiä!

Tällä kertaa oli vuorossa Contemporary Japanese Society, joka vaikuttaa kivalta kurssilta. Sitä myös pitää Hustepin vetäjä, Firkola-sensei, joka vaikuttaa oikein leppoisalta tyypiltä.

Luennon jälkeen minä ja Eemeli suuntasimme kohti yliopistolla pidettävää suomen kielen tuntia, jonka opettajana toimii Suomi-Hokkaido seuran Aki-sensei. Pääsimme leikkimään kasettinauhuria (Ääää, Öööö, minä puhun, sinä puhut, en puhu, emme puhu) kahden tunnin ajaksi, mutta toisaalta kurssi toimii samalla hyvänä japanin kielen harjoitustuokiona. Ainakin kaikki kielioppitermit tulee tutuiksi, jos tuolla jatkaa käymistä, ja varmaan voisi saada samalla pari japanilaista kaveria. Kurssilla oli lähemmäs parikymmentä opiskelijaa, joka oli aika yllättävää :D

Tiesittekö, että kaikki suomen kielen verbit päättyy perusmuodossa A:han tai Ä:hän?

Tunnin jälkeen palasin takaisin asuntolalle, ja törmäsin matkalla fellow-Husteppilaiseen Ilonaan. Aiemmin oli jo ollut puhetta, että lähdettiin Hustep-porukalla nomihoudaihin, ja osa tytöistä olikin jo ehtinyt käydä keskustassa pyörimässä, mutta koska suurin osa porukasta oli vielä luennoilla niin olivat sitten päättäneet palata asuntolalle.

Tätä seurasi parin tunnin FB-säätö, jossa ei saatu päätöksiä aikaiseksi minkään suhteen. Loppujen lopuksi päätettiin Ilonan kanssa kutsua porukka tänne meille Kita8iin. Muilta asuntoloilta kestää tänne aika kauan, mutta vihdoin ja viimein meidän ovelle pelmahti parinkymmenen hengen vaihtariporukka. Asuntolan manager-san ei oikein näyttänyt iloiselta, kun päästettiin pälisevä joukko meidän oleskelutilaan, joten päätettiinkin ottaa suunnaksi poikien asuntola Keiteki-ryo.

Heiluttiin vähän aikaa sitten meidän asuntolan ulkopuolella odottamassa mattimyöhäisiä, ja suunnattiin sitten porukalla parin kilometrin päässä sijaitsevaan Keitekiin, joka osoittautui varsinaiseksi kokemukseksi.

Japanissa noin yleisesti on tosi siistiä, ja asuntoloissa tiukat säännöt (ei vieraita huoneisiin, eikä yleisissäkään tiloissa 10 jälkeen illalla) ja manager-sanit paikalla vahtimassa aamusta iltaan. Keiteki on kuitenkin tähän iso poikkeus, mikä on toisaalta ihan hyvä koska nyt meillä on joku yhteinen bilepaikka.

Minä&Ilona Keitekissä, taustalla seinäkiipeilyä(?!) (credit@Joshua)

Ilta/yö sujui leppoisasti hyvässä seurassa tatamilla istuskellen, ja muihin tutustuen. Pelattiin myös japanilaisia juomapelejä, jotka suurin osa vaatii rytmitajua (yakisoba, yakisoba, yakisoba, yakisoba, wau!) tai sitten naamanvääntelyä. Rikkovat kuitenkin jään hyvin seurasta kuin seurasta (vaikka ehkä alkoholilla oli myös osuutta asiaan), ja ainakin meidän suomalais-korealais-ranskalais-kiinalais-venäläis-britti-jenkki-seuralla oli mahtavan hauskaa :D Nimiäkin opin liudan illan aikana.

Joskus puolenyön jälkeen paikalle ilmestyi myös lauma japanilaisia ensimmäisen vuoden opiskelijoita (Keitekissä asuu nimittäin enimmäkseen japanilaisia hokudailaisia), jotka sitten liittyivät meidän seuraamme. Kielenä toimi japani, joka sujui kaikilta yllättävän hyvin :D

Väsymys iski sitten kolmen maissa, ja suunnattiin Ilonan kanssa takaisin Kita8iin ja omiin sänkyihimme.

Tänään on ollut vähän rauhallisempi päivä. Käytiin Millan kanssa Aeonissa (läheisessä supermarketissa) crepellä, ja vähän ostoksilla, jonka jälkeen heitettiin tavarat asuntolalle ja suunnattiin kohti yliopistoa. Siellä mentiin syömään yhdessä Inkan, Eemelin, Sousuken ja uuden tuttavuuden Mikin kanssa (jonka itse asiassa tapasimme eilen suomen tunnilla).

Maccha-cream-azuki-ice cream crepe! :D

Sitten tarkoitus oli tulla asuntolalle opiskelemaan ensiviikkoista japanin tasokoetta varten, mutta pienten päiväunten jälkeen aika onkin kulunut tätä blogipäivitystä tehdessä ja kotiin Skypettäessä. No, ehkä sitä ehtii myöhemminkin <.<;;

Siinäpä siis kaikki tältä erää, ensi viikolla Hustep-luennot pyörähtää käyntiin kunnolla eli siis suomeksi sanottuna alkaa arki. Vaikka eiköhän sekin täällä Japanissa ole aika jännää ja erilaista kuin Suomessa~

Vaihtarielämän ilot

Vasta viides ilta Sapporossa, mutta kiireisen aikataulun takia tuntuu tuo aika paljon pidemmältä. Aivotoiminta on myös parin viime päivän (ja yön) jälkeen aika takkuista, joten anteeksi tekstin paikoittainen töksähtely...

En tosiaan ole Hustepin ainoa suomalainen, vaan meitä on peräti neljä; minun lisäksi Inka, Milla, Eemeli ja Samu Oulusta. Olin siis saanut jo ennen lähtöä yhteyden Millaan internetin ihmeellisen maailman kautta. Ihan hyvä koska olisin varmaan muuten istunut koko viikonlopun yksin asuntolalla :P

Sorsa lummelammessa

Lauantaina siis lyöttäydyin näiden muiden suomalaisten ja parin japanilaisvahvistuksen seuraan. Suuntana oli Sapporon keskusta (ja kielenä suomi-japani-englanti hybridi), eli siis aseman seutu, Odori-puisto ja viihdealue Susukino. Sapporo on sen verran pieni kaupunki, että kaikkialle voi kävellä asuntolalta (jonka sijainti on suoranaisesti erinomainen!)

Suoranaisia nähtävyyksiä on japanilaiseen tapaan aika vähän, mutta nähtiin ainakin Sapporo Tower ja vanha shiyakusho (taisi olla englannistettuna government office?). Meitä suomalaisia myös huvitti suuresti Bisse Sweets -niminen ravintola-alue yhden tavaratalon alakerrassa :D

Sapporo Tower, yksi lukuisista Eiffel-kopioista

Päivän porukka ex-shiyakushon edessä (credit @Inka)

Suurin osa ajasta meni Susukinossa, jossa kierrettiin Tanukikojia (suomeksi supikoirakuja) ja sen ympäristöä. Tanukikoji on katettu kävelykatu täynnä karaokepaikkoja, ravintoloita, izakayoya, pelihalleja ja kauppoja, ja iltaisin the place to be Sapporossa.

Takoyaki

Japanilaisten oppaiden johdolla päästiin myös maistamaan anpania ja takoyakia ennen kuin suunnattiin (purikuran kautta) takaisin päin. Tyttöjen kanssa käytiin vielä omuraisulla (munakkaan sisään käärittyä riisiä tällä kertaa parsa-katkarapukastikkeella) ja sitten oli aika palata asuntolalle.

Vapaailta tulikin ihan tarpeeseen seuraavaa päivää ajatellen.


Sunnuntaina suunnistettiin taas Sapporon aseman Mr. Donutsille, eli meidän perinteiselle tapaamispaikalle, jossa seuraan liittyi tällä kertaa Sapporossa suomea opettava japanilainen Aki-sensei. Mukana Hustep-suomalaisten lisäksi oli myös yksi ex-husteppilainen, Erkki, ja tällä porukalla suunnattiin sitten ensiksi Odori-puistossa olevalle syysfestareille.

PET-pulloista taiteiltu lohikäärme

Syysfestari ja suomalaiset (credit @Inka)

Puiston keskusta oli täynnä pieniä ruoka-, juoma- ja herkkukojuja, ja erikoisuuksia oli sekä Sapporosta että muualta Japanista ja maailmalta. Jonkin aikaa kierreltyä ja ruokia (ja juomia) maisteltua suunnattiin kohti läheistä yakiniku paikkaa. Yakiniku, eli siis yksinkertaisesti hiilipannulla itsegrillattu liha, on yksi mun ehdottomista japaniruoka-suosikeista, ja nimenomaan hyvä valinta kun seurassa on useampi ihminen.

Yakiniku (credit @ Inka)

Siinä sitten parisen tuntia nautittuamme hyvästä seurasta, ruuasta (ja juomasta) päätettiin suunnistaa kohti karaokea. Jos nyt joku ei tiedä, niin karaoke on mun ihan ykköslempparifavouriterabu asioita Japanissa, ja muutenkin mahtava tapa viettää aikaa ja tutustua uusiin ihmisiin.

Suomesta poiketen karaoke Japanissa tapahtuu pienessä vuokra-kopperossa, jossa lauletaan vain omalla porukalla. Lauluja löytyy Japanista jenkkeihin ja Koreasta Suomeen, ja koko kavalkadi lähtien enkasta ja J-popista HIMiin ja jenkkirokkiin ehdittiin siinä parin tunnin aikana käydä läpi. Japanilaistyyliseen karaokeen liittyy tiivisti myös rymikkäästi vilkkuvat värivalot ja tamburiineilla säestävät kaveria, ja kovasti myös aluksi vastaanhangoitelleet suomipojat lämpesi puolijulkiselle laulamiselle!

Ilta ei suinkaan vielä karaoken jälkeen päättynyt, vaan seuraavaksi suunnattiin viihtyisään Jazz-baariin, jossa otettiin sitten parin tunnin nomihoudai, eli siis viidellätoista eurolla sai kahden tunnin ajan juoda niin paljon kuin huvitti. Paikan drinkit oli oikein maukkaita, ja seura erittäin hyvää ja hauskaa oli :D

Salakapakka (credit @ Inka)

Tämänkään jälkeen ei ilta vielä lainkaan päättynyt, vaan Aki-sensein johdolla löydettiin tiemme pikkuruiseen kellaribaariin jossain sivukujalla. Paikka oli aivan mahtava, tilaa oli juuri baaritiskin verran (siis ihan kirjaimellisesti, baarin koko oli luokkaa 2m x 10m) ja siihen sitten vielä yksille itsemme istutimme.

Paitsi että yksistä tuli kolmet, kun baariin pamahti hetken oleskelun jälkeen ryhmä japanilaisia ja yksi random australialainen. Niin pienessä tilassa on melko vaikea olla kommunikoimatta muiden kanssa, ja seuraavat pari tuntia sujuikin leppoisasti jutustellessa Sapporolaisen izakayanomistajan ja tämän työntekijöiden, sekä onseninomistajan ja tämän tyttöystävän kanssa. Ennen lähtöä ehtivät vielä tunkea käyntikorttinsa meille, ja kovasti lupailtiin tulla pian käymään izakayassa/onsenissa.

Siinä sitten lähdettiin kävelemään kotia kohti, ja joskus puoli viiden maissa päästiin takaisin asuntolalle. Käytiin vielä Inkan kanssa heittämässä poltettavat roskat ulos (kun täällä roskat saa viedä ulos vain tiettynä päivänä ennen kello aamuyhdeksää...) ennen kuin viimein oli aika kömpiä sänkyyn.

Ilta oli sanalla sanoen aivan mahtava, ja täysin odottamaton ja jos vaihtovuosi jatkuu tähän malliin ei siitä voi tulla muuta kuin ikimuistoinen.



Tänään sitten käväistiin Millan ja Eemelin kanssa yliopistolla international officessa ja syömässä (omnomnom reimeniä), ja satuttiin törmäämään yhteen toiseen Husteppilaiseen, Venäläiseen Ilonaan. Sovittiin tapaavamme asuntolalla myöhemmin, ja suunnattiin sitten Millan kanssa kohti Susukinoa ja viisikerroksista sadan jenin kauppaa, Daisoa.

Matkalla sattui vastaan ensin Yodobashi kamera, ja sieltä mukaan 7 euron matkahiustenkuivain ja kivat siniset kuulokkeet rikkimenneiden tilalle. Myös Book Off houkutti sisäänsä (käytetyt CDt/DVDt/pelit/kirjat/mangat/yms alehintaan = love), ennen kuin päästiin Daisoon. Kaikki on täällä ihan ylivoimaisesti söpömpää ja  värikkäämpää ja kätevämpää kuin Suomessa, ja teki mieli ostaa koko kauppa tyhjäksi.

Tyydyin kuitenkin ostamaan vain ne tarpeelliset asiat, mutta kertyi niistäkin kaksi kassillista kelta-sini-viher-pinkki-pallollisia taloustavaroita piristämään asuntolahuoneen kliinisyyttä. Hintaa tuli tälle kaikelle vaivaiset 20 euroa, sillä Suomen euronkaupoista poiketen täällä 95% tavaroista on oikeasti vain sen 100 yeniä + verot.

Oltiin aika kuolleita asuntolalle päästyä, eikä millään jaksettu lähteä Ilonan (vielä ei ole selvinnyt, onko hänen etunimensä suomalaista perää) pyynnöstä huolimatta keilaamaan. Vietettiin pari tuntia yhteistilassa bongailemalla erinäisiä julkkiksia telkkarista (ja niitähän Japanissa riittää joka ohjelmaan ja mainokseen) ja nähtiin myös mun uusi lempparimainos, jossa Yoko, Tegoshi ja Inocchi mainostaa keittoa! :D



Eipä siitä mihinkään pääse, että Japani on ihan ylivoimaisen mahtava maa, kaikkine outouksine ja hankaluuksineenkin ja odotan innolla, mitä seuraavat yksitoista kuukautta täällä tuo muassaan~

War of the Papers aka byrokratiaa

Blogin kirjoitus vähän jäi matkustaessa ensin ympäri Japania (akselilla Nagoya-Tokyo-Osaka, lisää siitä myöhemmissä päivityksissä) ja sitten juostessa ympäri Sapporoa, mutta nyt vihdoin se kauan odotettu(?) virallinen vaihtovuoden aloituspäivitys! :D

Kansain lentokentällä

Torstaina tosiaan lensin Osakasta Shin-Chitosen lentokentälle Peachin halpislennolla ilman sen kummempia ongelmia. Kentällä oli vastassa japanilainen Riko, jonka avustuksella sitten siirryin junalla Sapporon asemalla ja sieltä taas taksilla suoraan tänne Kita8 asuntolalle.

Siitä huolimatta, että olin jo viiden päivän ajan ehtinyt tottua aikavyöhykkeeseen ja Japaniin noin ylipäätään tunsin olevani melko pihalla koko illan.

Ensimmäiseksi täyteltiin kaikenlaisia lippulappuja asuntolan manager-sanin avustuksella ja sain kuin sainkin oman huoneen (ensimmäisestä kerroksesta, jee!). Riko pysytteli vielä tässä vaiheessa mukana (ja ojensi minulle myös kasan erilaisia informatiivisiä lappuja ja lehtisiä), ja oli apuna huoneeseen tutustumisessa.

Lähdettiin vielä käymään läheisessä supermarketissa, joka oli aika ylivoimaisen iso sen jälkeen kun on tottunut näkemään Japanissa lähinnä conbineita (=ison R-kioskin kokoisia ja näköisiä 24/7 auki olevia pikkukauppoja). Nappasin mukaani jotain ruokaa, lusikan, vessapaperia ja keltaisia roskapusseja (Japanin kierrätyssysteemille täytyy luultavasti omistaa kokonainen oma posti joskus myöhemmin) ja sitten matkattiin takaisin asuntolalle.

Sovittiin Rikon kanssa tapaamisesta seuraavana aamuna, jonka jälkeen jäin yksin ihmettelemään uutta olinpaikkaani. Järjestelin vähät tavarani kaappeihin ja kävin raidaamassa komeron, jossa on entisiltä asukkailta jääneitä tavaroita. Saaliiksi tarttui riisinkeitin(!), parit kulhot ja pannut sun muut ja kasa henkareita (elintärkeitä, koska hylly/laatikkotilaa ei riitä suurimmalle osalle vaatteista).

Netin sai onneksi toimimaan ihan heti, muuten olisi voinut tulla vähän turhan yksinäinen olo vieraassa kaupungissa.



Seuraavana aamuna sitten reippaasti ylös, ja kohti kuyakushoa (kaupunginvirasto tjsp) eli luvassa lisää paperihommia. Aamupäivä meni kätevästi ensin täytellessä ohjeiden mukaan muuttoilmoituslappua (uuden systeemin mukaan siis residence cardin saa jo lentokentällä, ja sitten asunnon saadessaan käydään kuyakushossa ilmoittamassa osoite) ja sitten health insurance papereita.

Kuyakusholta siirryttiin postiin tekemään ilmoitus uudesta osoitteesta, joka sujui suhteellisen kivuttomasti. Mutta sitten sen pankkitili...

Jouduin täyttämään tarvittavat laput kolmeen kertaan, koska kirjoitin ensin nimeni väärässä järjestyksessä ja sitten väärillä kirjaimilla (kun kerran virallisessa paperissa nimi lukee tikkukirjaimilla, on sen oltava täsmälleen samanlainen myös muissa virallisissa dokumenteissa).

Yleisenä neuvona Japaniin muuttaville myös se, että kannattaa opetella etukäteen juuri tietynlainen allekirjoitus, sillä Japanissa ei käy mikä tahansa suitaisu länsimaiseen tyyliin (tämäkin tuli opittua kantapään kautta).

No, pankkitili mulla nyt kuitenkin on, ja sain myös tehtyä terveysvakuutusta varten suoraveloitussopimuksen (kai, olin välillä aavistuksen ulapalla siitä, mihin nimeni ja osoitteeni rustasin...)

Paperihommien jälkeen käväistiin Rikon kanssa yliopiston ruokalassa, joka on aivan käsittämättömän hieno paikka :D Pelkästään nuudelivaihtoehtoja oli parisenkymmentä, enkä edes ehtinyt vilkaista muita tarjoiluja. Jottei tämä posti kasvaisi ihan tuhottoman pitkäksi, ruokalastakin lisää myöhemmin.

Viimeinen virallinen osuus hoidettiin vielä international officessa, jossa täyttelin jotain lappuja ja annoin passit sun muut kopioitavaksi. Joudun tosin vielä maanantaina palaamaan tuonne, koska en ollut tajunnut ottaa valokuvaa ja akateemisen ohjaajan tietoja mukaan...

Lippulappuset

Ehdittiin myös käymään sadan jenin shopissa (joka oli kyllä vähän pieni versio, enkä saanut kaikkea mitä tarvitsin) ja toisessa supermarketissa ja sitten vihdoin pääsin takaisin asuntolalle :D

Tässä vaiheessa myös mun laukut oli onnellisesti saapuneet asuntolalle, joten vietinkin sitten loppupäivän järjestellessä ~35kg tavaraa yhteen kaappiin ja pariin laatikkoon.

Siinä siis tiivistetyssä muodossa viimeisen kahden päivän ihmettelyt.



Oikeastaan tänään vasta on alkanut tajuta, että tänne on jäämässä vielä yhdeksitoista kuukaudeksi ja että koko vaihtokokemus on vasta aivan aluillaan. Tänään myös tapasin muut HUSTEP-suomalaiset Oulusta, mutta siitäkin lisää myöhemmin xP

Tl;dr: päivät yksi ja kaksi meni paperihommissa, juoksemisessa ympäri Sapporoa ja yleisessä ihmettelyssä. Et kai mä nyt sitten ihan virallisesti asun Japanissa.

Japanissa~!

Kolme paivaa on nyt vietetty Nagoya-Tokio akselilla ja viela kaksi jaljella ennen kuin suuntaan kohti Sapporoa.

Paivat on olleet ihan taynna kaikkea jannaa (alkaen ehka parhaimmasta konsertista ikina) ja ihania ihmisia seka Suomesta, etta maailmalta. Ja vahan vasymysta ja eksymista mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Paitsi etta hostellin wifi ei toimi, joten nyt vain lyhyt paivitys yleisessa kaytossa olevalla koneella. (Siksi myos ääkkösten puute, kun en jaksa etsia etta mista ne saa tassa nappiksessa..)

Seuraava paivitys varmaan Sapporosta~!

Kotimaa kun taakse jäi...

Ystävät hyvästelty, tavarat matkalaukuissa, ja vähän suru puserossa.

Vielä viimeiset hyvästit äidille ja isälle lentokentällä, ja sitten alkaa se seikkailu, jota varten yhdeksän kuukautta sitten loin tämän blogin.

Mitäpä tässä nyt sitten sanoa, seuraavat kuulumiset sitten Japanista.


Sayonara, Finland!

International House Kita8

Tänään postilaatikkoon kilahti maili, jossa ilmoitettiin että pääsin juurikin tuohon toivomaani asuntolaan :D

Vuokra on kalliimpi kuin muissa vaihtoehdoissa, mutta eipä sekään päätä huimaa, ¥18,000/kk (n.190€) plus utiliteettikulut ¥5,000-10,000/kk (n. 55-105€). Kivikon kämpästä sain pulittaa 260€/kuukausi, joten muuten kuin talvikuukausina vuokra jää pienemmäksi :D

Kalliimman vuokran ansiosta tuohon 13m² huoneeseen on ängetty myös oma vessa ja keittiö! Ottaen huomioon, että aloitin opiskelu-urani vain neliötä suuremmassa lukaalissa ei kompakti kokokaan haittaa ollenkaan. Onpahan vähemmän tilaa sotkea.

Samalla ilmoittivat, että jonkun pitäisi olla lentokentällä vastassa "Welcome to Hokkaido University" kyltin kanssa, mikä on ihan kiva. Ja ahkeran google-stalkkauksen ansioista tiedän myös, että Oulusta saapuvat fellow-suomalaiset ovat ilmeisestikin tulossa Sapporoon samana päivänä :D

Sähköpostin liitteenä oli myös ensimmäisten viikkojen aikataulu ja melko hyödytön kartta. Nyt olen ihan onnellinen siitä, että menen Sapporoon jo torstaina koska muuten se seuraava viikko olisi turhan tiivis kaikkine orientointeineen sun muineen. Iiks.

Ehkä nyt pikkuhiljaa alkaa vähän jännittää.



Läksiäisetkin oli ja meni, mutta silti on vaikea tajuta, ettei näe suurinta osaa näistä ihmisistä melkein kokonaiseen vuoteen. Vielä ei itketä, katotaan sitten mitä tapahtuu neljän päivän kuluttua lentokentällä.

Siis neljän päivän, ihan hullua.

Vielä on tuliaiset ostamatta, ja vaatevarastoakin pitäisi aavistuksen täydentää, mutta muuten kaikki on hoidossa. Matkalaukussa on jo ensimmäiset vaatteet, mutta totuuden hetki koittaa oikeastaan vasta huomenna, kun kaivelen talvivaatteet omasta säilöstään ja alan ihmetellä, miten ihmeessä sulloa kokonaisen vaatekaapin sisältö pariin matkalaukkuun...


ps. Kita8 niinkuin Kanjani8 <8

188 tuntia, 31 minuuttia ja 11 sekuntia lähtöön

Suomeksi tallailen vielä viikon päivät tällä puolella planeettaa, ennen kuin nousen Finskin kyytiin kohti Nagoyaa. Sitten on tarkoitus junailla itsensä ensin pariksi päiväksi Tokioon (edellämainitut konserttiliput kun onnistuin itselleni hommaamaan :D), ja sitten lento Osakan kautta Sapporoon.

Viisumin kävin nappaisemassa tänään suurlähetystöstä (askartelin viime kesän jenkkiviisumikuvista hieman pienempiä, ja ne sitten näemmä kelpasi) ja koko prosessi oli kovin kivuton. Paitsi kun onnellisena marssin rakennuksen hissiin vain tajutakseni että sillä ei pääse mihinkään, jollei ensin huikkaa vastaanoton tädille minne on matkalla. Sitä sattuu.

Nyt voin jo melkein suunnata kaikki energiani pakkaamiseen, vaikka alkuviikosta pitäisi vielä pyörähtää yliopiston kautta hoitamassa pari asiaa jotka vähän jäi viime keväänä. Lontoosta tarttui mukaan kasa vaatteita ja hygieniatavaroita (voi miks siellä on kaikki niin paljon kivempaa ja halvempaa ku täällä :(( ), jotka menee suorinta tietä matkalaukkuun. Olen vielä optimistinen pakkauksen sujumisen suhteen, mutta saas nähdä, mitkä on ensi viikon tunnelmat...

Huomenna taas on mun viralliset läksiäiset, joka on aika jännää koska en vieläkään ihan sisäistä lähteväni pois. Mutta on se kauheen kiva, että kaikki haluu silti tulla hyvästelemään mut~

Lähtöstressi loistaa poissaolollaan viime postista poiketen ja nyt olo alkaa olla jännittynyt positiivisella tavalla. Nyt sitten sormet ristiin, ettei niitä suurlähetystön tädin mainitsemia matkaa estäviä tuhkapilviä tai jättitsunameja satu lähiviikkoina.

188 tuntia, 13 minuuttia ja 17 sekuntia.