Vaihtarielämän ilot

Vasta viides ilta Sapporossa, mutta kiireisen aikataulun takia tuntuu tuo aika paljon pidemmältä. Aivotoiminta on myös parin viime päivän (ja yön) jälkeen aika takkuista, joten anteeksi tekstin paikoittainen töksähtely...

En tosiaan ole Hustepin ainoa suomalainen, vaan meitä on peräti neljä; minun lisäksi Inka, Milla, Eemeli ja Samu Oulusta. Olin siis saanut jo ennen lähtöä yhteyden Millaan internetin ihmeellisen maailman kautta. Ihan hyvä koska olisin varmaan muuten istunut koko viikonlopun yksin asuntolalla :P

Sorsa lummelammessa

Lauantaina siis lyöttäydyin näiden muiden suomalaisten ja parin japanilaisvahvistuksen seuraan. Suuntana oli Sapporon keskusta (ja kielenä suomi-japani-englanti hybridi), eli siis aseman seutu, Odori-puisto ja viihdealue Susukino. Sapporo on sen verran pieni kaupunki, että kaikkialle voi kävellä asuntolalta (jonka sijainti on suoranaisesti erinomainen!)

Suoranaisia nähtävyyksiä on japanilaiseen tapaan aika vähän, mutta nähtiin ainakin Sapporo Tower ja vanha shiyakusho (taisi olla englannistettuna government office?). Meitä suomalaisia myös huvitti suuresti Bisse Sweets -niminen ravintola-alue yhden tavaratalon alakerrassa :D

Sapporo Tower, yksi lukuisista Eiffel-kopioista

Päivän porukka ex-shiyakushon edessä (credit @Inka)

Suurin osa ajasta meni Susukinossa, jossa kierrettiin Tanukikojia (suomeksi supikoirakuja) ja sen ympäristöä. Tanukikoji on katettu kävelykatu täynnä karaokepaikkoja, ravintoloita, izakayoya, pelihalleja ja kauppoja, ja iltaisin the place to be Sapporossa.

Takoyaki

Japanilaisten oppaiden johdolla päästiin myös maistamaan anpania ja takoyakia ennen kuin suunnattiin (purikuran kautta) takaisin päin. Tyttöjen kanssa käytiin vielä omuraisulla (munakkaan sisään käärittyä riisiä tällä kertaa parsa-katkarapukastikkeella) ja sitten oli aika palata asuntolalle.

Vapaailta tulikin ihan tarpeeseen seuraavaa päivää ajatellen.


Sunnuntaina suunnistettiin taas Sapporon aseman Mr. Donutsille, eli meidän perinteiselle tapaamispaikalle, jossa seuraan liittyi tällä kertaa Sapporossa suomea opettava japanilainen Aki-sensei. Mukana Hustep-suomalaisten lisäksi oli myös yksi ex-husteppilainen, Erkki, ja tällä porukalla suunnattiin sitten ensiksi Odori-puistossa olevalle syysfestareille.

PET-pulloista taiteiltu lohikäärme

Syysfestari ja suomalaiset (credit @Inka)

Puiston keskusta oli täynnä pieniä ruoka-, juoma- ja herkkukojuja, ja erikoisuuksia oli sekä Sapporosta että muualta Japanista ja maailmalta. Jonkin aikaa kierreltyä ja ruokia (ja juomia) maisteltua suunnattiin kohti läheistä yakiniku paikkaa. Yakiniku, eli siis yksinkertaisesti hiilipannulla itsegrillattu liha, on yksi mun ehdottomista japaniruoka-suosikeista, ja nimenomaan hyvä valinta kun seurassa on useampi ihminen.

Yakiniku (credit @ Inka)

Siinä sitten parisen tuntia nautittuamme hyvästä seurasta, ruuasta (ja juomasta) päätettiin suunnistaa kohti karaokea. Jos nyt joku ei tiedä, niin karaoke on mun ihan ykköslempparifavouriterabu asioita Japanissa, ja muutenkin mahtava tapa viettää aikaa ja tutustua uusiin ihmisiin.

Suomesta poiketen karaoke Japanissa tapahtuu pienessä vuokra-kopperossa, jossa lauletaan vain omalla porukalla. Lauluja löytyy Japanista jenkkeihin ja Koreasta Suomeen, ja koko kavalkadi lähtien enkasta ja J-popista HIMiin ja jenkkirokkiin ehdittiin siinä parin tunnin aikana käydä läpi. Japanilaistyyliseen karaokeen liittyy tiivisti myös rymikkäästi vilkkuvat värivalot ja tamburiineilla säestävät kaveria, ja kovasti myös aluksi vastaanhangoitelleet suomipojat lämpesi puolijulkiselle laulamiselle!

Ilta ei suinkaan vielä karaoken jälkeen päättynyt, vaan seuraavaksi suunnattiin viihtyisään Jazz-baariin, jossa otettiin sitten parin tunnin nomihoudai, eli siis viidellätoista eurolla sai kahden tunnin ajan juoda niin paljon kuin huvitti. Paikan drinkit oli oikein maukkaita, ja seura erittäin hyvää ja hauskaa oli :D

Salakapakka (credit @ Inka)

Tämänkään jälkeen ei ilta vielä lainkaan päättynyt, vaan Aki-sensein johdolla löydettiin tiemme pikkuruiseen kellaribaariin jossain sivukujalla. Paikka oli aivan mahtava, tilaa oli juuri baaritiskin verran (siis ihan kirjaimellisesti, baarin koko oli luokkaa 2m x 10m) ja siihen sitten vielä yksille itsemme istutimme.

Paitsi että yksistä tuli kolmet, kun baariin pamahti hetken oleskelun jälkeen ryhmä japanilaisia ja yksi random australialainen. Niin pienessä tilassa on melko vaikea olla kommunikoimatta muiden kanssa, ja seuraavat pari tuntia sujuikin leppoisasti jutustellessa Sapporolaisen izakayanomistajan ja tämän työntekijöiden, sekä onseninomistajan ja tämän tyttöystävän kanssa. Ennen lähtöä ehtivät vielä tunkea käyntikorttinsa meille, ja kovasti lupailtiin tulla pian käymään izakayassa/onsenissa.

Siinä sitten lähdettiin kävelemään kotia kohti, ja joskus puoli viiden maissa päästiin takaisin asuntolalle. Käytiin vielä Inkan kanssa heittämässä poltettavat roskat ulos (kun täällä roskat saa viedä ulos vain tiettynä päivänä ennen kello aamuyhdeksää...) ennen kuin viimein oli aika kömpiä sänkyyn.

Ilta oli sanalla sanoen aivan mahtava, ja täysin odottamaton ja jos vaihtovuosi jatkuu tähän malliin ei siitä voi tulla muuta kuin ikimuistoinen.



Tänään sitten käväistiin Millan ja Eemelin kanssa yliopistolla international officessa ja syömässä (omnomnom reimeniä), ja satuttiin törmäämään yhteen toiseen Husteppilaiseen, Venäläiseen Ilonaan. Sovittiin tapaavamme asuntolalla myöhemmin, ja suunnattiin sitten Millan kanssa kohti Susukinoa ja viisikerroksista sadan jenin kauppaa, Daisoa.

Matkalla sattui vastaan ensin Yodobashi kamera, ja sieltä mukaan 7 euron matkahiustenkuivain ja kivat siniset kuulokkeet rikkimenneiden tilalle. Myös Book Off houkutti sisäänsä (käytetyt CDt/DVDt/pelit/kirjat/mangat/yms alehintaan = love), ennen kuin päästiin Daisoon. Kaikki on täällä ihan ylivoimaisesti söpömpää ja  värikkäämpää ja kätevämpää kuin Suomessa, ja teki mieli ostaa koko kauppa tyhjäksi.

Tyydyin kuitenkin ostamaan vain ne tarpeelliset asiat, mutta kertyi niistäkin kaksi kassillista kelta-sini-viher-pinkki-pallollisia taloustavaroita piristämään asuntolahuoneen kliinisyyttä. Hintaa tuli tälle kaikelle vaivaiset 20 euroa, sillä Suomen euronkaupoista poiketen täällä 95% tavaroista on oikeasti vain sen 100 yeniä + verot.

Oltiin aika kuolleita asuntolalle päästyä, eikä millään jaksettu lähteä Ilonan (vielä ei ole selvinnyt, onko hänen etunimensä suomalaista perää) pyynnöstä huolimatta keilaamaan. Vietettiin pari tuntia yhteistilassa bongailemalla erinäisiä julkkiksia telkkarista (ja niitähän Japanissa riittää joka ohjelmaan ja mainokseen) ja nähtiin myös mun uusi lempparimainos, jossa Yoko, Tegoshi ja Inocchi mainostaa keittoa! :D



Eipä siitä mihinkään pääse, että Japani on ihan ylivoimaisen mahtava maa, kaikkine outouksine ja hankaluuksineenkin ja odotan innolla, mitä seuraavat yksitoista kuukautta täällä tuo muassaan~