Japanese for Busy People

Päivät on edelleen niin täynnä, että en hirveästi ole täällä asuntolalla ehtinyt homehtua. Kamera myös on unohtunut matkasta useimpina päivinä, joten saatte nyt tyytyä tekstiseinään :P

Viime tiistaina oli sitten vuorossa gyoza-party japanilaisen Takyn (aka edellisessäkin postissa mainittu ex-Ouluvaihtari) luona. Paikalla oli meidän suomihusteppien lisäksi myös pari muuta suomalaista ja japanilaista. Gyoza oli ihan superhyvää itsetehtynä (sain kehuja rypytystaidoistani, vaikka oikeasti ei ne kyllä kauhean nättejä olleet...) :D

Japanilaisessa ruokakulttuurissa on kivaa juuri tälläinen yhteisöllisyys; kun ruuan valmistaa ensin yhdessä ei kenenkään tarvitse raataa keittiössä yksinään. Gyoza oli myös sopivan helppoa valmistaa, eikä aikaakaan mennyt liian kauaa.

Meidän gyozat ei ollut ihan näin nättejä. (Credit @ Googlen kuvahaku)

Päästiin myös maistelemaan yakisobaa (eli siis paistettuja nuudeleita lihan ja sipulin/vihannesten kera) ja tehtiin ylijääneestä täytteestä japanilaistyylisiä lihapullia, joita tästälähin kutsuttakoon nimellä 肉ボール eli nikubooru eli lihapallo :D Ja perinteiseen japanilaiseen tapaan oli tarjolla myös liuta erilaisia alkoholeja, ja nyt on sitten saket, shochut, makkorit, umeshut ja purkkidrinksut testattu ja hyväksi todettu.

Ilta jäi vähän lyhyeksi, sillä viimeiseen metroon oli ehdittävä, koska meidän Hustep-orientaatio oli sitten seuraavana aamuna.

Siitäkin huolimatta, että olin varmasti laittanut kellon herättämään, se ei joko soinut tai sitten onnistuin nukkumaan piipityksestä huolimatta ja aloitin japanilaisen yliopistourani nukkumalla pommiin... Onneksi kuitenkin heräsin Inkan koputukseen ovella, ja ehdin ajoissa orientaatioon. En silti suosittelisi kyseistä kokemusta kenellekään.

Orientaatio oli hyvin informaatiotäyteinen, ja noin viiden tunnin ajan kuunneltiin selostusta kursseista, palveluista, opiskelijaelämästä ja kaikenlaisesta muusta. Saimme myös opiskelija- ja kirjastokortit ja tunnukset yliopiston tietokoneita varten (nämä jakoi hauska tyyppi nimeltä Yamashita, joka näytti osaavan englannin lisäksi ainakin kiinaa, koreaa, italiaa ja kansaibeniä).

Lippulappusia

Orientaation jälkeen suurin osa tapasi opinnoistaan vastaavan professorin, mutta minä lähdin takaisin asuntolalle, koska oma tapaamiseni oli sovittu vasta seuraavalle päivälle. Parin tunnin päästä oli aika mennä takaisin, sillä ohjelmassa oli vielä parin tunnin Hustepin tervetuliaistapahtuma.

Ehdittiin siinä joihinkin fellow-vaihtareihin tutustua, vaikka tilanne oli aika kaoottinen small talkkiin tottumattomille suomalaisille. Yhdessä huoneessa oli arviolta viisikymmentä toisilleen tuntematonta ihmistä ympäri maailmaa. Meitä on ainakin USAsta, Kanadasta, Braziliasta, Nigeriasta, Suomesta, Virosta, Saksasta, Ranskasta, Briteistä, Kroatiasta, Venäjältä, Kazakstanista, Kiinasta, Taiwanista, Koreasta ja Thaimaasta ja olen melko varma, että vielä jostain muualtakin. Voitte varmaan kuvitella, että nimien opettelu on aika painajaismaista, mutta ehkä tässä pikkuhiljaa...

Hustepit, minä piilossa jossain takaa-alalla (credit@ joku Hustepista)

Me suomalaiset jouduttiin lähtemään tapaamisesta vähän aiemmin, sillä suuntana oli keskustassa pidettävä Suomi-Hokkaido seuran suomen kielen tunti. Aiempinakin vuosina Oulusta tulleet suomivaihtarit on käyneet auttamassa vapaaehtoisesti pari kertaa viikossa järjestettävillä tunneilla, ja ajatuksena olisi jatkaa perinnettä tänäkin vuonna.

Mikäs siinä jutellessa keski-ikäisten japanilaisten naisten kanssa (no oli siellä myös yksi mies) suomi-japani-hybridiä käyttäen :D Tuntuu kyllä yllättävän tyhmältä puhua kirjakieltä (Minun nimeni on Pauliina, mikä sinun nimesi on?)

Siinä sitten parin tunnin opiskelujen jälkeen suuntasimme kohti suomentuntilaisten vakipaikkaa, pientä pystybaaria Sapporon aseman kupeessa. Siellä vietimme mukavan parituntisen sekalaisessa Suomi-Japani seurassa, johon liittyi vielä suomalainen Ulla ja hänen kaksi opiskelukaveriaan. Suomi on täällä Sapporossa tällä hetkellä vahvasti edustettuna, varsinkin Hokudaissa.

Pelailtiin siinä sitten mahtavaa seurapeliä nimeltä heitä sikaa, jossa kirjaimellisesti heitellään pieniä possuja ja kerätään pisteitä. Sain myös lisää lempparijuomaani täällä Japanissa eli umeshua (suomeksi sitä taidetaan kutsu luumuviiniksi, vaikka likööri olisi ehkä oikeampi sana), ja maisteltiin myös kimchiä ja tonkatsua ja ties mitä muuta.

Joskus tässä piakkoin pitää kyllä omistaa yksi posti ihan vain ruualle (ja ehkä vähän juomallekin), on se sen verran hyvää ja monipuolista täällä.

Yhdentoista maissa muiden jatkaessa seuraavaan paikkaan lähdettiin me tytöt takaisin kohti asuntolaa, sillä väsymys alkoi jo painaa ja seuraavana päivänä alkoi sitten jo ne luennot.

Minulla oli yhdentoista aikaan tapaaminen vastaavan professorini Takahashi-sensein kanssa, joka osoittautui kyllä aika hyödyttömäksi. Täällä voi valita lukujärjestykseensä independent studyn, joka kyllä teoriassa olisi kauhean hyvä juttu tulevaa gradua ajatellen, mutta mutta. Vaikkakin Takahashi-sensei on humanistisesta tiedekunnasta, niin hänen omaa alaansa on lingvistiikka. Minä taas aion sen graduni vääntää yhteiskuntatieteistä, eli yhteistä pohjaa ei nyt oikein ole. Tämä saattaa tosin olla oma vikani, sillä kirjoitin vain parin rivin epämääräisen lauseen toiveistani independent studyn suhteen kun sitä Hustep-hakemuspapereissa udeltiin.

Sovittiin, että katsellaan keväällä uudestaan tilannetta, koska edellisen vuoden kandirupeaman jälkeen on haavi aika tyhjä, eikä gradun aiheesta ole vielä sen tarkempaa tietoa. Sensei lupasi kuitenkin, että kutsuu minut laitoksen juhliin, aina kun sellaisia satutaan pitämään :D

Ehdin sitten palata pariksi tunniksi asuntolalle, ennen kuin oli aika käväistä pikaisella lounaalla ennen ensimmäistä luentoa.

Omnomnomnom riisiä!

Tällä kertaa oli vuorossa Contemporary Japanese Society, joka vaikuttaa kivalta kurssilta. Sitä myös pitää Hustepin vetäjä, Firkola-sensei, joka vaikuttaa oikein leppoisalta tyypiltä.

Luennon jälkeen minä ja Eemeli suuntasimme kohti yliopistolla pidettävää suomen kielen tuntia, jonka opettajana toimii Suomi-Hokkaido seuran Aki-sensei. Pääsimme leikkimään kasettinauhuria (Ääää, Öööö, minä puhun, sinä puhut, en puhu, emme puhu) kahden tunnin ajaksi, mutta toisaalta kurssi toimii samalla hyvänä japanin kielen harjoitustuokiona. Ainakin kaikki kielioppitermit tulee tutuiksi, jos tuolla jatkaa käymistä, ja varmaan voisi saada samalla pari japanilaista kaveria. Kurssilla oli lähemmäs parikymmentä opiskelijaa, joka oli aika yllättävää :D

Tiesittekö, että kaikki suomen kielen verbit päättyy perusmuodossa A:han tai Ä:hän?

Tunnin jälkeen palasin takaisin asuntolalle, ja törmäsin matkalla fellow-Husteppilaiseen Ilonaan. Aiemmin oli jo ollut puhetta, että lähdettiin Hustep-porukalla nomihoudaihin, ja osa tytöistä olikin jo ehtinyt käydä keskustassa pyörimässä, mutta koska suurin osa porukasta oli vielä luennoilla niin olivat sitten päättäneet palata asuntolalle.

Tätä seurasi parin tunnin FB-säätö, jossa ei saatu päätöksiä aikaiseksi minkään suhteen. Loppujen lopuksi päätettiin Ilonan kanssa kutsua porukka tänne meille Kita8iin. Muilta asuntoloilta kestää tänne aika kauan, mutta vihdoin ja viimein meidän ovelle pelmahti parinkymmenen hengen vaihtariporukka. Asuntolan manager-san ei oikein näyttänyt iloiselta, kun päästettiin pälisevä joukko meidän oleskelutilaan, joten päätettiinkin ottaa suunnaksi poikien asuntola Keiteki-ryo.

Heiluttiin vähän aikaa sitten meidän asuntolan ulkopuolella odottamassa mattimyöhäisiä, ja suunnattiin sitten porukalla parin kilometrin päässä sijaitsevaan Keitekiin, joka osoittautui varsinaiseksi kokemukseksi.

Japanissa noin yleisesti on tosi siistiä, ja asuntoloissa tiukat säännöt (ei vieraita huoneisiin, eikä yleisissäkään tiloissa 10 jälkeen illalla) ja manager-sanit paikalla vahtimassa aamusta iltaan. Keiteki on kuitenkin tähän iso poikkeus, mikä on toisaalta ihan hyvä koska nyt meillä on joku yhteinen bilepaikka.

Minä&Ilona Keitekissä, taustalla seinäkiipeilyä(?!) (credit@Joshua)

Ilta/yö sujui leppoisasti hyvässä seurassa tatamilla istuskellen, ja muihin tutustuen. Pelattiin myös japanilaisia juomapelejä, jotka suurin osa vaatii rytmitajua (yakisoba, yakisoba, yakisoba, yakisoba, wau!) tai sitten naamanvääntelyä. Rikkovat kuitenkin jään hyvin seurasta kuin seurasta (vaikka ehkä alkoholilla oli myös osuutta asiaan), ja ainakin meidän suomalais-korealais-ranskalais-kiinalais-venäläis-britti-jenkki-seuralla oli mahtavan hauskaa :D Nimiäkin opin liudan illan aikana.

Joskus puolenyön jälkeen paikalle ilmestyi myös lauma japanilaisia ensimmäisen vuoden opiskelijoita (Keitekissä asuu nimittäin enimmäkseen japanilaisia hokudailaisia), jotka sitten liittyivät meidän seuraamme. Kielenä toimi japani, joka sujui kaikilta yllättävän hyvin :D

Väsymys iski sitten kolmen maissa, ja suunnattiin Ilonan kanssa takaisin Kita8iin ja omiin sänkyihimme.

Tänään on ollut vähän rauhallisempi päivä. Käytiin Millan kanssa Aeonissa (läheisessä supermarketissa) crepellä, ja vähän ostoksilla, jonka jälkeen heitettiin tavarat asuntolalle ja suunnattiin kohti yliopistoa. Siellä mentiin syömään yhdessä Inkan, Eemelin, Sousuken ja uuden tuttavuuden Mikin kanssa (jonka itse asiassa tapasimme eilen suomen tunnilla).

Maccha-cream-azuki-ice cream crepe! :D

Sitten tarkoitus oli tulla asuntolalle opiskelemaan ensiviikkoista japanin tasokoetta varten, mutta pienten päiväunten jälkeen aika onkin kulunut tätä blogipäivitystä tehdessä ja kotiin Skypettäessä. No, ehkä sitä ehtii myöhemminkin <.<;;

Siinäpä siis kaikki tältä erää, ensi viikolla Hustep-luennot pyörähtää käyntiin kunnolla eli siis suomeksi sanottuna alkaa arki. Vaikka eiköhän sekin täällä Japanissa ole aika jännää ja erilaista kuin Suomessa~