Rahat män

Tätä viikkoa on kulunut peräti kaksi päivää (koska Japanissa sunnuntaihan on viikon ensimmäinen päivää), ja koko viikolle budjetoidut rahat meni ajat sitten... Syytän tota pinkkiä ilmestystä pöydällä, jota myös puhelimeksi kutsutaan, mutta siitä lisää kohta.

Lauantaina ei suinkaan ollut lepopäivä niin kuin olin etukäteen kuvitellut, vaan illalle ilmestyi uusi HUSTEP party. Paikkana toimi taas Keiteki, ja syynä oli Thaimaalaisen Pinkin syntymäpäivät :D Keitekin aula oli jo täynnä japanilaisia, mutta nätisti me siihen mukaan mahduttiin ja päästiin taas testaamaan japanintaitojamme. Perinteiseen tapaan maistatimme myös salmiakkia sekä muilla vaihtareilla, että japanilaisilla, mutta aika laimeita reaktioita se aiheutti (vaikka useampi ei näyttänyt uskovan, että se on oikeasti syötävä asia...)

Ennen Keiteki-bileitä ehdittiin käydä Ilonan ja Millan kanssa Sapporon asemalla kaiten-sushissa. Paikka oli ehkä turhan kallis laatuunsa nähden, mutta ihan ok. Kaiten-sushi eli liukuhihnasushi on siis nimensä mukaisesti ravintola, jossa sushi-annokset kulkevat liukuhihnalla ravintolan ympäri. Siitä sitten valitaan mitä mieli tekee, ja ruokailun päätteeksi tarjoilija laskee lautaset, joista muodostuu sitten ruokailun hinta. Halvimmat lautaset ovat yleensä 120jenin paikkeilla, eli Suomen hintatasoon verrattuna melko halpaa.

Sushikokeille voi myös huudella toiveitaan.

Jälkiruokana oli punapaputahnalla täytettyjä riisipalloja, eli japaniksi mochi.

Siitäkin huolimatta, että oltiin Millan kanssa kotiuduttu reippaasti puolenyön jälkeen, oli herätys sunnuntaiaamuna kello yhdeksän reikä reikä. Tarkoitus oli näet suunnata kohti Makomanai Sekisui Heim Ice Areenaa, jossa yksi tietty idoliryhmä nimeltä News konsertoisi puolen päivän aikoihin.

5-6 tunnin yöunista huolimatta onnistuttiin lähtemään täysin ajallaan, ja Sapporon asemalta oli sitten helppo suunnata muiden fanityttöjen perässä metroon ja konserttipaikalle. Lippuja meillä ei tässä vaiheessa vielä ollut, mutta (paljolla) rahalla niitä sai vielä 20 minuuttia ennen konsertin alkua (ei aivan täysin virallisia reittejä, mutta kuitenkin).

Konserttipaikka edestä

Goods standit ja nätit vuorimaisemat konserttipaikalta

Siinä siis kukkaro keveni aika tuntuvasti, mutta täytyy sanoa, että oli se kyllä myös sen arvoista. Konserttipaikka oli vielä suhteellisen pieni (eli vaan ~10,000 katsojaa), ja meidänkin muka-huonoilta paikoilta näki paremmin kuin mitä oon isompien areenoiden (~50,000 henkeä) hyviltä paikoilta nähnyt.

Salakuvasin myös näkymät meidän paikoilta

Vaikka Newsin jäsenmäärä on kutistunut yhdeksässä vuodessa yhdeksästä neljään, niin kyllä ne vielä kunnon shown saa pystyyn. Parin vuoden hiatuksen jälkeen oli myös aika emotionaaliset tunnelmat, varsinkin kun Koyama ja Massu yllättäen ilmestyi neljän rivin päähän meistä (eli siis keskelle yleisöä) pienillä carteillaan. (Massun hymy on aika blinding ja Koyama nyt sattuu olemaan mun lemppari ni olin aika flail ja silleen.)

Kolmen tunnin ajan siis katseltiin ja kuunneltiin kun neljä 25-27 vuotiasta miestä hyppi, pomppi, tanssi, lauloi ja huitoi ympäriinsä ja oltiin ihan yhtä innoissamme kun kaikki ympärillä olleet japanilaiset. Puheosuudetkin ymmärsin suurinpiirtein kokonaan, mikä oli lievä yllätys Eiton kansaiben-muminoiden jälkeen. Parhaiten mieleen jäi Koyama soolo Starry, ja Full Swing jonka nyuusut veti niin tunteella, että siinä jo vähän herkistyi >.>;;

Tältä pojat näytti Koben konsertissa~ Samalla myös erinomainen näyte tyypillisestä Johnny's-puvustuksesta. Kirakira! (vas. Shige, Tegoshi, Massu, Koyama)

Loppupäivä menikin sitten fangirl-kavereille intoillessa :P




Maanantaina eli tänään pyörähti sitten käyntiin Ihan Oikea Opiskelu. Ainakin melkein, japaninkurssit alkaa vasta parin viikon päästä eli nyt mulla on vaan iltapäiväluennot. Opiskeluista voisi tehdä ihan oman päivityksensä sitten kun kaikki kurssit on alkaneet, mutta tämänpäiväiset Gender and Society ja War History and Memory in Japan -kurssit oli ainakin alun perusteella juuri oikeita valintoja minulle.

Kuva viety Softbankin sivuilta.

Ehdittiin myös käväistä aamupäivällä Millan tuutorin Shokon kanssa nappaamassa meille puhelimet (sinne siis katosi rahat). Käteen tarttui tuollainen söpö ja pinkki peruspuhelin, jonka ainoa erikoisuus on oikeastaan digi-TV. Tosin vielä jäi vähän epäselväksi, että pitääkö sen käytöstä maksaa ekstraa.

Halpaa puhelimien ostelu ei täällä ole, itse laite kustansi yli 200euroa (+aloitusmaksu 30€). Kuukausimaksu on 15euron paikkeilla, plus puhelut ja viestit Softbankin liittymien ulkopuolelle. Ja sitten tietenkin koska sopimus on tehty kahdeksi vuodeksi, maksaa myös sen purkaminen 100euroa. Eli joo, eipä siitä yliopiston liikkumisapurahasta, joka tuntui aluksi hirveän suurelta, enää hirveästi jää käteen lentojen ja alun tarvehankintojen jälkeen...

Sitten käytiin vielä postissa maksamassa ensimmäinen erä terveysvakuutuksesta (~20€) ja laitoinpa siinä samalla omalle japanilaistilille rahaa, kun osa noista laskuista (=puhelin, vuokra, kaasu, vesi, sähkö, vakuutus) menee suoraveloituksena. Vähän on vielä epäselvää mitkä, ja milloin (ja miksi), mutta ehkä se tässä aukeaa aikanaan... Kaikki lippulappuset, jotka oon saanut on aina japaniksi, ja niistä ei välillä ota selvää japanilaisetkaan. Tai sitten termit ei ole tuttuja edes englanniksi, joten lumiukkoilua tapahtuu joka tapauksessa.



Ja ettei tämä päivä olisi loppunut liian lyhyeen käväistiin vielä luennon jälkeen syömässä perinteisellä Suomi-Japani-poppoolla. Syynä tällä kertaa läksiäiset, ex-hustep Erkki kun palaa huomenna Suomeen.

Paikaksi valikoitui tuossa lähistöllä oleva izakaya, jonka erikoisuuksia olivat kaikenlaiset merenelävät. Syötiin siis kalaa, äyriäistä ja osteria jos minkälaista (osasin nimetä about yhden viidestä ruokalajista), mutta hyvää oli taas. Kaikki oli aika väsyneitä, joten tällä kertaa päästiin kotiin jo yhdeksän maissa.

Milla ja Inka ja lonkerot. 

Lonkerot maistui ihan hyvälle.

Saatiin kaupan päälle ostereita, jotka ensin leikattiin auki...

...ja sitten paistettiin.

Ja sen jälkeen syötiin. Maistui aika merelliseltä, ja mieleen tuli elävästi Kauppatori.

Ruokaa riitti, ja kaikki oli kauniisti aseteltua.

Perusjengi (sanoo hän vajaan kahden viikon jälkeen) (credit@Inka)

Huomenna olisi sitten vuorossa vain yksi luento, Modern Japanese History, että jos ehtisi vähän hengähtää. Ja tehdä vaikka sen päivityksen tästä paikasta, jossa tälläkin hetkellä istun... Ai ja olis myös ehkä hyvä mainita mitä tuli tehtyä akselilla Nagoya-Tokyo-Osaka. Kattoo ny miten jaksaa :P